Luvassa on monipuolinen, suuri yhteisöllisyyden juhla, jossa voi oppia uusia taitoja, tutustua ekokyläväkeen ympäri Eurooppaa (ja muualtakin), saada eväitä ja innostusta omiin projekteihin, sekä kokea laajan yhteisön tukea työssä kohti kestävämpää maailmaa. Tapahtuma juhlistaa samalla sekä GEN:in 30-vuotista taivalta, että 20-vuotiasta Gaia Educationia.
Mukaan ovat tervetulleita kaikki! Lisätietoja tapaamisesta päivitetään osoitteeseen https://ecovillagegathering.org. Seuraava kirjoitus viime vuoden tapahtumasta saattaa olla Unkarin retkeä harkitseville kiinnostava, joskin pitkä. Teksti tarjoaa myös perustiedot GEN:in toiminnasta ja rakenteesta.
Reissuraportti: GEN Europe General Assembly & Gathering 2024
Osallistuin yhtenä SKEY:n delegaateista elokuussa 2024 Ruotsin Ängsbackassa järjestettyyn Euroopan ekokyläverkoston yleiskokoukseen ja kokoontumiseen. Delegaattina olo tarkoitti lähinnä edullisempaa pääsylippua tapahtumaan. (Tapahtuman lippu koostui 30€ osuudesta GEN Europelle ja 276€ osuudesta tapahtumapaikalle, tämän lisäksi tietysti matkakulut.) Osa delegaateista osallistui vain yleiskokouksen jälkeen vuorossa olleeseen viisipäiväiseen ekokyläkokoontumiseen. SKEY:n äänivaltainen delegaatti yleiskokouksessa oli puheenjohtajamme Suvi, joka osallistui kokoukseen myös asuinyhteisönsä, Keuruun ekokylän edustajana. Itse osallistuin kaikkeen ensimmäistä kertaa. Tietoni Euroopan ekokyläverkoston eli GEN Europen toiminnasta ja rakenteesta olivat melko suurpiirteiset, joten oli mielenkiintoista päästä kokoontumisen lisäksi mukaan myös yleiskokoukseen.
Ekokyläverkoston rakenteesta ja toiminnasta
SKEY ry on osa emojärjestöään GEN:ia (Global Ecovillage Network). GEN:illa on jäseninä yksilöitä, yhteisöjä ja kansallisia ekokyläverkostoja ympäri Euroopan. Jäsenjärjestöillä on yhteisiä projekteja ja muuta keskinäistä tukea: esimerkiksi Tanskan GEN tukee sodan tuomien haasteiden kanssa kamppailevaa Ukrainan paikallisverkostoa. GEN Europella on töissä palkattujen työntekijöiden tiimi, jonka vastuulla juoksevat asiat, kuten talous, tapahtumajärjestäminen ja jäsenistöstä huolehtiminen ovat. Sosiokraattisin vaalein valittavalla valtuustolla puolestaan on juridinen vastuu organisaatiosta, sekä vastuu järjestön strategisesta visiosta. Valtuuston jäsenten on täytettävä tietyt kriteerit voidakseen tulla valituiksi tehtävään, mm. oltava aktiivinen omassa alueellisessa verkostossa (esim. SKEY ry) ja täysivaltainen jäsen ekokylässä, joka on GEN:in jäsen, sekä omattava riittävät taidot ja kokemus. GEN Europen talous nojaa yksilöjäsenten tukeen ja jäsenmaksuihin. Tapahtumat ja projektit saavat rahoitusta mm. EU:sta.
GEN:illa on eri organisaatiot eri maanosissa: GEN Europe toimii Euroopassa, CASA on Latinalaisen Amerikan kestävien yhteisöjen neuvosto, GEN North America (GENNA) rakentaa verkostoa Pohjois-Amerikassa, GEN Africa on afrikkalainen ekokyläverkosto ja GENOA on Oseaniassa ja Aasiassa toimiva järjestö. Lisäksi GEN:in sisällä ja rinnalla toimii eri osa-alueisiin erikoistuneita järjestöjä, kuten nuorten ekokyläosallisuutta tukeva NextGEN, yhteisövetoisten ilmasto- ja kestävyysaloitteiden verkosto ECOLISE, sekä koulutusjärjestö Gaia Trust. Maailmanlaajuisten ekokyläverkostojen tavoite on yhdistää ekokyliä, tiedottaa niistä maailmalle sekä tukea ja edistää yhteisöllistä, kokonaisvaltaisesti kestävää ihmiselämää maan päällä. Kokoontumisessa puhunut liikkeen perustaja Ross Jackson sanoi: jo 1980-luvun lopussa oli näkyvää, mikä globaalissa järjestelmässä on pielessä ja mitä meidän tulisi tehdä korjataksemme asiat, mutta järjestelmästä puuttui se taho, joka tuon muutoksen toimeenpanisi. Emme tarvitse lisää tutkimuksia ja konferensseja kertomaan ”tutuista” ongelmista ja niiden ratkaisuista, vaan toimintaa. Tämän vuoksi kansainvälisen ekokyläverkoston perustajat näkivät tärkeimmäksi toimekseen tukea olemassa olevia ekokyliä ja -yhteisöjä, sekä uusien sellaisten muodostumista.
GEN Europen vuosittaisen yleiskokouksen yhteydessä toteutetaan aina myös kokoontuminen, joka on luonteeltaan festivaali. Ohjelmassa on monenlaisia työpajoja, luentoja ja puheita, keskusteluja, näyttelyitä, konsertteja, tansseja, elokuvia ja muuta ohjelmaa. Paikalle saapuu todella paljon ihmisiä, tällä kertaa n. 800, joista valtaosa vasta kokoontumiseen. Ensin kuitenkin pidetään yleiskokous, eli hoidetaan virallinen ja byrokraattinen osuus yhdessä pois alta, ja sitten on juhlan aika. Minulle oli paitsi kiinnostavaa päästä tutustumaan emojärjestön rakenteeseen ja toimintaan, niin myös helpotus tulla paikalle jo ennen väestöräjähdystä. Me yleiskokoukseen osallistuneet saimme siis pehmeän laskun suureen ihmisjoukkoon ja intensiiviseen sosiaalisuuteen. Yleiskokouksen porukka myös poikkesi hieman koko festivaalin osallistujajoukosta: paikalla oli vain ekokylien ja -yhteisöjen asukkaita, sekä järjestöaktiiveja kansallisista ja kansainvälisistä verkostoista. Festivaalin osallistujista suuri osa puolestaan vaikutti olevan vasta kiinnostunut ekokylistä tai muulla tavoin yhteisöllisestä toiminnasta ja yhteisöjen muodostamisesta. Tämä kertonee siitä tarpeesta, joka yhteisöllisyydelle ja yhteisötaitojen oppimiselle on.
Vuoden 2024 kokoontumisen tapahtumapaikka
Ängsbackan rakennuksia Vuoden 2024 tapahtumapaikkana toimi ruotsalainen Ängsbackan kurssi- ja festivaalikeskus, joka on myös GEN Europen jäsenjärjestö. Ängsbacka on suurehko, vanha kartanotila, jonne on rakennettu puitteet satojen ihmisten majoittamista ja festivaalien järjestämistä varten. Ängsbackassa oli GEN:in tapahtuman aikaan 300 vapaaehtoistyöntekijää! Keskus on nimensä mukaisesti keskittynyt tapahtumajärjestämiseen, mutta siellä viljellään myös pientä puutarhaa ja kasvihuonetta vapaaehtoisvoimin. Kanojakin paikassa näytti asuvan, ne seikkailivat festariväen seassa ja puutarhan viljelyksissä (oman kämppänsä ja sen piha-alueen lisäksi). Keskuksessa ja sen liepeillä asuu vapaaehtoisten lisäksi palkattuja työntekijöitä ja muita pitempiaikaisia asukkaita. Läheiseen metsään on rakennettu mökkejä, parkkipaikoilla on minitaloja ja asuntoautoja. Koko lähiseudulle on myös muodostunut Ängsbackan imussa itse kurssikeskusta paljon suurempi ”yhteisökenttä”.
Yleiskokous
Elokuun puolivälissä alkanut GEN Europen yleiskokous kesti kolme päivää. Tässä ajassa käytiin läpi kansallisten verkostojen kuulumiset, eli millaista toimintaa ja millaisia ekokyliä on eri puolilla Eurooppaa (muistiinpanot luettavissa täältä). Lisäksi esiteltiin ja hyväksyttiin emojärjestön uudet jäsenet: kolme eurooppalaista ekokylää, jotka ovat osoittaneet arvopohjansa ja toimintansa sopivan GEN Europen jäsenyyteen, sekä Euroopan NextGEN -järjestö. Esiteltiin uudet työntekijät, projektit, nettisivut ja muut uudistukset (mm. jäsenmaksu-uudistus), ja valittiin valtuustoon kaksi uutta jäsentä sosiokraattisessa vaalissa. Myös kahta SKEY:n edustajaa, Suvia ja Ronjaa, ehdotettiin valtuuston jäseniksi. Heidän työnsä ja potentiaalinsa on siis tullut näkyväksi myös kansainväliselle yhteisölle.
Kuluneen vuoden toimintaa käytiin läpi niin emojärjestön kuin paikallisjärjestöjenkin tasolla. Yhdessä ideoitiin tapoja vahvistaa koko verkostoa ja liikettä talouden, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten kysymysten näkökulmasta. Kaikki GEN Europen sisäiset osa-alueet käsiteltiin siten, että niistä vastaavat työntekijät esittelivät aiheen ja vastasivat sitä koskeviin kysymyksiin. Viimeisenä päivänä pidettiin sitten virallinen vuosikokous, jota laillisen järjestön toiminnalta edellytetään. Kaikki päätökset oltiin käytännössä jo tehty aiempina päivinä keskustellen ja sosiokraattisin prosessein, ja työntekijöiden sekä valtuuston työstämät asiat käyty yhteisesti läpi. Vuosikokouksessa keskityttiin viemään homma läpi virallisen etiketin mukaan. Kokous sujuikin melko sukkelasti, ja iltaohjelmana oli hulvaton muotinäytös. Näytöksen malleina ja tuomareina toimivat yleiskokouksen osallistujat. Monen asu oli pikaisesti sovellettu paikalta löytyvistä tarvikkeista. Catwalkilla nähtiin mm. saviolkitalo, makuupussi, lammas, saunanraikas suomalainen, sekä sateessa ja tuulessa tarpovia hollantilaisia. Päivä, ja samalla koko yleiskokous, päättyi tansseihin.
Kokous oli mielestäni taitavasti rakennettu, ja ohjelman vetivät läpi osaavat yhteisöluotsit. Yhden ihmisen luennointia ei kokouksessa juuri kuultu, vaan asiat esiteltiin ytimekkäästi. Takapuolten puutuessa istuminen keskeytettiin ja toteutettiin liikkumista vaativia ryhmätehtäviä, tai lyhyt tauko esimerkiksi laulun, hengitysharjoituksen tai jumppaliikkeen muodossa. Yleiskokous tarjosi lyhyessä ajassa hyvän ja kattavan käsityksen Euroopan ekokyläverkoston toiminnasta ja käytännöistä, ja hupiakin mahtui mukaan.
Paikallisten verkostojen toiminnasta kuuleminen oli todella mielenkiintoista. Toimijat eri puolilta kertoivat ideoistaan, resursseistaan, siitä mitä toimintaa on ollut ja millaisia käytäntöjä on koettu toimiviksi, sekä mitä haasteita heidän toiminnassaan ja olosuhteissaan on. Ukrainan ekokylien tilanne sai sekä kuulijoiden että kuulumisten kertojien tunteet pintaan. Sota vaikuttaa koko Itä-Eurooppaan, ja toiveena oli saada alueelle kansainvälisen yhteisön huomiota ja tukea. Opin myös, että GEN Europen jäsenyhteisöinä on useampi vallattu kylä tai yhteisö. Yksi Hollannin vallatuista ekokylistä on tällä hetkellä nomadiyhteisö, sillä heidät on poliisin toimesta häädetty kotipaikastaan. Ekokyliä on todella moneen lähtöön, kuten niissä eläviä ihmisiäkin. Kaikkiaan kuitenkin valkoiset, hyväosaiset, syntyperäiset eurooppalaiset ovat Euroopan ekokylissä yliedustettuina maanosan muuhun väestöön nähden -luultavasti juuri kapitalististen ajatustottumusten vuoksi, sillä myös ekokylät kärsivät yksilö- ja rahakeskeisestä maan”omistus”ajattelusta. Ekokyläkokoontumisessakin tämä näkyi, sillä osallistumisen hinta on pienituloiselle korkea, jopa saavuttamaton.
Vierailu Sunnemon ekokylään
Sunnemon ekokylän rakennuksia ja energiantuotantoa Yleiskokouksen jälkeisenä päivänä meillä oli hiukan taukoa ohjelmassa, kun festivaaliväkeä saapui Ängsbackaan päivän mittaan. Lähdimme pienellä porukalla autoretkelle läheiseen Sunnemon ekokylään. Kukaan retkeläisistä ei ollut käynyt siellä ennen. Sunnemo on 67 hehtaarin maatila, jonka osti vuonna 2017 henkilö nimeltä Johan. Puhelias Johan esitteli meille paikkaa ja kertoi sen vaiheista. Johanin lisäksi paikkaan oli muuttanut muutama muu ekokyläelämästä haaveileva. Alusta saakka mukaan on organisoitu myös vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka viettävät lyhyemmän tai pidemmän jakson tilalla työskennellen. Johanilla oli ennen oman tilan ostamista usean vuoden kokemus Ängsbackassa toimimisesta, ja kokemuksesta karttunut osaaminen vaikutti olleen hyödyksi Sunnemon onnistumisissa. Tilalle oli mm. täysin vapaaehtoisvoimin rakennettu kaunis ja toimiva kahvilarakennus -työn tehneillä vapaaehtoisilla ei ollut entuudestaan lainkaan kokemusta vastaavista hommista. Nyt kahvila palvelee viikoittain auki olevana hampurilaisravintolana. Ekokylässä on sekä permakulttuurista vihannesviljelyä, että koneellista viljan ja perunan viljelyä. Kanojakin siellä pidetään munimassa ihmisille munia, mutta heitä emme tavanneet. Pyrkimys ruoan suhteen on kohti omavaraisuutta, tällä hetkellä tavoite on saavutettu vasta kananmunien kohdalla. Erilaisia aurinkopaneeleja ja aurinkokeräimiä näkyi olevan runsaasti käytössä.
Omistuspohjan Johan toivoo hiljalleen muuttuvan siten, että tilasta lohkotaan rakennuspaikkoja yhteisön jäsenille. Kylän jäsenet ostavat Johanilta itselleen palan maata, johon rakentavat talonsa.
Yksi talo olikin jo rakenteilla. Sitä meille ystävällisesti esitteli Jonas, kesken rakennustöidensä. Jonas oli parhaillaan työstämässä savirappauksia seiniin, tästä aiheesta juttua porukassa sitten riittikin. Kaikki ei ollut mennyt ensikertalaiselta ihan putkeen, mutta kokemusta oli karttunut mukavasti ja talonrakennus edennyt reippaasti. Seosaineena saven kanssa Jonas oli käyttänyt järviruokoa, joka on hänen mukaansa olkea toimivampi aines: savi on sen ansiosta käsille miellyttävää työstää.
Sunnemo on avoin uusille asukkaille ja vapaaehtoistyöntekijöille. Työtä on sekä viljelyn, kahvilanpidon, rakentamisen, koneiden että polttopuiden parissa.
Ekokyläkokoontuminen (GEN Gathering)
Palattuamme takaisin pelipaikoille alkoi ekokyläkokoontuminen yhteisellä avajaisseremonialla. Väki pakkautui valtavaan festaritelttaan, jossa tunnelma oli tilan koosta huolimatta tiivis. Avajaisissa tehtiin mm. kohtaamisharjoituksia, joissa kohdattiin tuntemattomia ihmisiä väkijoukon seasta. Vaikka ihmisten määrä ei tässä vaiheessa yllättäen enää kauhistuttanut, huomasin, että oli vaikea keskittyä kohtaamaan tuntematon ihminen, päästä yhteyden ja ymmärryksen tilaan, kun ympärillä oli häly ja tungos. Siinä sitten kohtasin tyyppejä, jotka olivat aika erilaisissa fiiliksissä kuin minä, enkä oikein päässyt sisään siihen yhteyden kokemukseen, mitä ympärilläni näin. Seremonia oli kuitenkin kaunis ja bändi taitava, ja oli hienoa nähdä jättimäisen teltan täydeltä väkeä. Avajaisseremoniassa muodostettiin sattumanvaraisia ryhmiä, joissa kussakin oli 5-6 henkilöä. Nämä ryhmät toimivat myöhemmin festarin aikana pienenä jakamispiirinä, jonka kokoontumiselle oli varattu päivittäin tunti aikaa.
GEN-kokoontumisen ohjelmaa (ylempänä kuva lasten leirin ohjelmataulusta, alempana kuva juhlateltan tilaisuudesta) Aamun ensimmäisinä työpajoina oli tarjolla joogaa, meditaatiota, venyttelyä ja hengitysharjoitteita, olipa yksi kalevalainen runonlaulumeditaatiokin. Aamiaisen jälkeen seurasi kokoontuminen suureen telttaan, jossa päivän pääpuhuja asetti päivälle teeman. Puhujina olivat mm. Lone Beate Ebeltoft, saamelaisen kulttuuriperinnön puolestapuhuja, sekä A’ida Al-Shibli, rauhantyöntekijä ja beduiini miehitetystä Palestiinasta, joka nyt elää ja työskentelee Tameran yhteisössä Portugalissa. Puheet herättivät keskusteluja osallistujien parissa myös päivän mittaan.
Israelin toimet Palestiinassa olivat tapahtumassa esillä monin tavoin: rauhantyön näkökulmasta, palestiinalaisten oikeuksien näkökulmasta, sekä tapahtumassa ilmenneiden jännitteiden muodossa. Palestiinan tilanteesta muistuttavia käsin kirjoitettuja lappuja ilmestyi sinne tänne, ja niitä myös revittiin ahkerasti pois. Konfliktin ja sodan raakuuksien esilläolo muistutti yhteisökuplaa siitä, minkä kanssa Palestiinassa ja Ukrainassa nyt eletään. Aihetta käsiteltiin mm. koko festivaaliväen yhteisessä rauhanrukouksessa.
Tapahtuman työpajatarjonnasta
Puheiden jälkeen ohjelmassa olivat päivän toiset työpajat. Valinnanvaraa tähän väliin oli keskimäärin kymmenen päällekkäisen vaihtoehdon verran. Aiheet vaihtelivat kestävästä kulttuurista, henkisyydestä, kollektiivisesta hallinnosta, dekolonisaatiosta, poliittisesta aktivismista, tietoisista ihmissuhteista, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, kädentaidoista, ekologiasta, ekokylien taloudesta ja parantamisesta luovuuteen. Työpajoissa jaettiin esimerkiksi keksintöjä ja toimivia käytäntöjä uusiutuvan energian ja kiertotalouden aihepiireistä. Suderbyn ekokylä jakoi kokemustaan veden valuma- ja hallintajärjestelmistä. Ruokatalouteen kytkeytyviä aiheita olivat mm. yhteisöllisen ruoka- ja siemenomavaraisuuden vahvistaminen ja metsäpuutarhat. Kuivatuista pellavakasveista valmistettiin kuitua, kehrättiin se langaksi ja kudottiin sitten pieneksi kangastilkuksi. Yksi työpaja käsitteli ikääntymistä ja kuolemaa yhteisössä. Esiteltiin yhteisöjen ja ekokylien perustamista ja toimintaa helpottavia työkaluja ja koulutusohjelmia (mm. EDE ja CLIPS). Portugalilainen Tameran yhteisö järjesti kolmen työpajan sarjan aiheesta ”rakkauden ja seksuaalisuuden vapauttaminen pelosta”. Ranskalainen järjestö Les-Pas-Sages esitteli oikeudellisia, taloudellisia ja hallinnollisia malleja ekokylän perustamiseen (työpaja videolla täällä). Heillä oli jaettavaksi kokemusperäistä tietoa, sillä järjestö on ollut merkittävässä roolissa tukemassa 40 eri eurooppalaisen ekokylän perustamista! Muistiinpanoja joistakin muista työpajoista täällä.
Monella osallistujalla tuntui olevan todellinen valinnan vaikeus tällaisen runsauden edessä. Useat työpajoista olivat erittäin laadukkaita, mutta tasoa saattoi olla vaikea ennustaa etukäteen.
Kaikki työpajat, joihin itse osallistuin, olivat aivan loistavia! Valitsin sellaisia kiinnostuksen kohteita, jotka ovat seuranneet elämässä mukana jo pitkään. Tämän vuoksi paras anti ei ollutkaan tiedollisella puolella, vaan uusissa ja innostavissa näkökulmissa, antoisassa keskustelussa ja vuorovaikutteisissa harjoitteissa.
Työpajojen pitäjillä oli laaja, vaikuttava osaaminen ja kokemus opettamistaan aiheista, tämän lisäksi he olivat taitavia ja kokeneita kouluttajia! Myös osallistujat tekivät sisällön sellaiseksi kuin se lopulta oli; samoja kiinnostuksen kohteita jakavat ihmiset muodostivat intensiivisiä keskusteluja, jotka jatkuivat työpajojen ulkopuolellakin.
Ängsbackan puutarha
Lounaan jälkeen päivittäisessä ohjelmassa oli tunti aikaa ”yhteyden tiloille” (”connection spaces”), jotka toimivat ohjelmateltassa sijainneen ilmoitustaulun välityksellä. Osallistujat lisäsivät tauluun omia ilmoituksiaan, joilla kutsuivat porukkaa koolle mm. organisoitumaan yhteisiin projekteihin, perustamaan yhteisöjä, sieniretkelle lähimetsään, jakamaan unelmiaan, keskustelemaan ajankohtaisista aiheista.
Yhtenä päivänä osallistuin ilmoitustaululla ilmoitettuun, Ängsbackan puutarharyhmän järjestämään puutarhaesittelyyn. Pieni puutarharyhmä koostui vapaaehtoistyöntekijöistä, joista kolme oli sitoutunut viljelyyn koko kasvukaudeksi. Yksi heistä oli aloittanut jo talvella tekemällä viljelysuunnitelman ja ensimmäiset kylvöt taimikasvatukseen, kaksi muuta oli liittynyt mukaan keväällä. He kolmestaan muodostivat puutarhan ydintiimin, joka vastasi käytännön viljelytyön lisäksi lyhytaikaisempien vapaaehtoistyöntekijöiden ohjaamisesta. Puutarha sijaitsee Ängsbackassa keskeisellä paikalla, mutta siitä huolehtiminen ei ole korkealla kurssikeskuksen prioriteeteissa, sillä tapahtumajärjestäminen tarvitsee puutarhaa lähinnä koristeeksi. Koristekasveja viljeltiinkin sekä puutarha-alueen näyttävyyden vuoksi, että tapahtumien kukka-asetelmissa käytettäväksi.
Ainakin tämän vuoden tiimiläisillä oli halu olla myös tärkeämmässä roolissa kurssikeskuksen keittiön suhteen. He olivat keskittyneet tuottamaan sellaisia raaka-aineita, jotka olisivat ulkopuolelta ostettuina kalliita (kuten tuoreet mausteyrtit). Ryhmä oli muutoinkin pyrkinyt lisäämään keittiön käyttöön viljeltävän ruoan osuutta tänä vuonna, miettien taloudellisen kannattavuuden lisäksi sitä, ettei paikallisesti viljeltyjen raaka-aineiden käyttö aiheuttaisi liiaksi haittaa keittiön tehokkuudelle (esim. ei paljon pesemistä ja kuorimista). Ruoka- ja koristekasvien lisäksi puutarhalla viljeltiin lääkeyrttejä ja mesikasveja pölyttäjille. Tämän vuoden puutarhatiimi oli hyvin permakulttuurisuuntautunut. He olivat panostaneet uusien hedelmäpuiden, marjapensaiden, sekä monivuotisten ruoka- ja lääkekasvien istutukseen, koska yksi Ängsbackan puutarhatoiminnan ilmeisistä haasteista on tekijöiden vuosittainen vaihtuvuus ja käytettävissä olevan osaamisen epävarmuus. Haasteissa korostui tekijöiden tiuhan vaihtuvuuden lisäksi yhteisön arvostuksen puute viljelytyötä ja ruokaomavaraisuuden lisäämistä kohtaan. Näiden seikkojen vuoksi maaperän sitoutunutta hoitoa ja elvyttämistä sekä puutarhan kehittämistä on ollut vaikea edistää.
Puutarhan esittelykierros oli vapaaehtoistyöntekijöiden itse organisoima. He olivat hyvin ilahtuneita siitä kiinnostuksesta, jota esittelyn osallistujat heidän työtään ja Ängsbackan kasvimaata kohtaan osoittivat. Vaikka viljelymaaksi budjetoitu pinta-ala on pieni ja kurssikeskuksen kävijämäärä suuri, oli tämän vuoden tiimillä sitoutunut kutsumus hoitaa maata ja tuottaa terveellistä, paikallista ja laadukasta lisää keittiön antimiin. GEN-festivaalin aikana puutarhalla olikin erityinen asema: joka ruokailulla oli vähintään yhtä raaka-ainetta omasta takaa. Puutarhalaiset tähdensivät kompostoinnin merkitystä, sillä Ängsbackan maa on tiivistä savea, ja biojätettä syntyy keittiöltä runsaasti. Ainoastaan kypsentämättömät kasviperäiset jätteet menevät kompostiin, kaiken muun hoitaa pois paikalta kunnallinen jätehuolto. Tästä huolimatta kompostikasa oli vaikuttavan kokoinen, ja sitä hoidettiin ahkerasti: kääntäminen tehtiin kerran tai jopa kahdesti viikossa, jotta suuri määrä biomassaa kompostoituisi mullaksi nopeasti. Puutarhalaiset olivat rakentaneet kasvimaan viihtyisyyden ja näkyväksi tulon parantamiseksi hengailupaikkoja viljelysten keskelle, sekä järjestäneet naisten aidanrakennustalkoot, joissa opeteltiin yhdessä aidan rakentamista ja toteutettiin hauskasti kiemurteleva risuaita puutarhan laidalle.
Festaritunnelmia
Yhteystilojen jälkeen oli toinen tunnin mittainen aika, joka puolestaan oli varattu kokemusten jakamiseen avajaisseremoniassa muodostetuissa pienryhmissä. Nämä ryhmät organisoituivat ja toimivat itsenäisesti, eli päättivät keskenään, millä tavoin haluavat jakaa kokemuksiaan. Kaikki eivät edes kokoontuneet, toisilla taas porukan (tai ”gathering familyn”) yhteinen aika jatkui jakamispiirien ulkopuolellakin. Ilman omaa ryhmää jääneet saattoivat myös liittyä johonkin toimivaan pienryhmään. Omaan jakamisryhmääni osallistui lopulta kolme ihmistä. Ryhmässämme oli hyvä meininki. Oli mukavaa viettää tuo tunti päivässä huippujen ihmisten kanssa, osittain aika syvienkin aiheiden parissa. Iltapäivisin oli vielä joitain työpajoja tarjolla, ja iltoihin runsaasti erilaista ohjelmaa: musiikkia, tanssia, laulua, tulisirkusta, elokuvia, saunomista, nuotiopiiriä. Ängsbackan pizzauunin muuraus oli yhteistä tekemällä oppimista, johon moni osallistui sellaisina hetkinä, kun aikataulussa oli tilaa. Tarjolla oli myös kaikenlaisia seremonioita (mm. teen ja kaakaon parissa), sekä erilaisia maksullisia ja maksuttomia hoitoja. Tapahtumapaikan välittömässä läheisyydessä oli suurehko metsäalue, josta saattoi nopeassa ajassa kerätä purkillisen mustikoita, tai kävellä ihmisäänten kuulumattomiin ja heittäytyä hetkeksi lataukseen. Metsä oli täynnä lintuja, hyönteisiä ja pikkunisäkkäitä, joiden seurassa olo olikin heti toinen, kuin festivaalin ihmistungoksessa. Tapahtuma-alueelta oli varattu oma tila ekologisten keksintöjen ja teknologioiden näyttelylle, ekokylä-EXPO:lle. EXPO-alueellakin ennätti vierailemaan silloin, kun muussa ohjelmassa oli taukoa. EXPO on ilmeisesti vuodesta toiseen toistuva ohjelmanumero, jonka sisältö riippuu siitä, mitä osallistujat sinne näytille tuovat. Tänä vuonna esillä oli esimerkiksi aurinkokuivuri (sienille, marjoille, yrteille ym.), sähkötön jääkaappi kuumiin oloihin, omatekoisia bioresonanssilaitteita, tee-se-itse -virtapankki, roskista valmistettuja soittimia ja kaikenlaista tilpehööriä. EXPO-alueella järjestettiin myös ohjelmanumeroita (mm. biohiiletystä), jotka missasin.
GEN EXPO: aurinkokuivuri, autiomaajääkaappi, d.i.y.-virtapankki, bioresonanssilaiteYhtenä kokoontumispäivänä järjestettiin ekokylätori ja projektimarkkinat. Osallistujilla oli mahdollisuus kiertää toripöydältä toiselle saamassa tietoa erilaisista ekokylistä, yhteisöistä, kursseista, koulutuksista ja projekteista eri puolilta Eurooppaa. Jotkut kylät ja yhteisöt myös kauppasivat valmistamiaan käsitöitä ja elintarvikkeita, tai muuta itse tuottamaansa, kuten kirjoja. Tilaisuus oli erittäin tiheä: ihmiset tungeksivat pöytien ympärillä ja huusivat toistensa suuhun, sillä meteli oli melko kova. Toripöytien takana päivystäneet puhuivat täysin palkein lähes taukoamatta koko markkina-ajan, uusien ihmisten virta pöytien ääreen oli jatkuva. Myös SKEY:n pisteellä päivystäneillä yhdistysaktiiveilla oli siis vaativa ja intensiivinen toripäivä. Graafisena tukenaan heillä oli itse piirretty Suomen kartta, johon eri yhteisöt oli sijoiteltu.
Itse olin toripäivässä vain osallistujan roolissa, mutta silti tilanteeseen mukaan meneminen vaati ensin hiukan hengittelyä. Avuksi oli myös toverin luja ja ystävällinen ote, jolla minut sitten sullottiin erään pöydän ääreen auenneeseen pieneen koloseen, johon juuri mahduin seisomaan. Sillä tavoin imeydyin toriluuppiin, jossa etenin pöydän ääreltä toiselle, tiiviin ihmisvirran rytmissä myötäpäivään kulkien. Hymyilevät, puhuvat suut edessäni vaihtuivat, ja silmäni kohdistuivat aina uusiin katseisiin: keskittyneisiin, harhaileviin, tiukkoihin, pehmeisiin, avoimiin, suljettuihin, kysyviin, nauraviin katseisiin. Kierroksen aikana minut tuutattiin täyteen erilaista tietoa, kokemuksia, mielipiteitä, esitteitä, kirjoja, kutsuja tulla tutustumaan kaikenlaisiin paikkoihin ja osallistumaan kaikenlaisiin juttuihin: varsinainen tehopaketti sitä sun tätä. Lauantai oli viimeinen varsinainen tapahtumapäivä, yöhön jatkuneine päätösseremonioineen. Perjantaina aluetta koettelivat kovat tuulet ja sade. Leirintäalueella esiintyi lentäviä telttoja. Jotkut teltat olivat menneet rikki kunnollisesta kiinnityksestä huolimatta, ollen kasaan painuneita tai riekaleisia märkiä myttyjä maassa. Monet joutuivatkin evakuoitumaan tapahtumatilojen lattioille ”hätämajoitukseen”.
Tapahtuman päätösseremoniassa toistuivat monet avajaisista tutut elementit. Taas kohdattiin tuntemattomia väkijoukon seasta. Oli hauska huomata, kuinka sekä oma olotila että osallistujajoukon jakama yhteinen tila olivat näissä muutamassa päivässä muuttuneet. En ollut muuttunut hurmioituneeksi hipiksi, mutta oli jo helpompaa keskittyä toiseen ihmiseen tungoksesta ja kaikista aistiärsykkeistä huolimatta. Myös muiden ihmisten olemus vaikutti rennommalta. Oli aika erota niistä kivoista tyypeistä, joihin olin tapaamisen aikana tutustunut. Nämä kohtaamiset olivat lahja, jonka myötä aukesi hiukan laajempi maailma, ja jotka vahvistavat jonkinlaista myönteistä tulevaisuuden uskoa. Koin ja näin, miten paljon ja erilaisia ihmisiä eri puolilla työskentelee jokseenkin samojen päämäärien eteen, omalla tavallaan ja omalla toimintakentällään. Ja vaikka emme ole yhtä mieltä kaikesta (siitäkään, mikä on kestävää), on tärkeää, että eri toimintakentät ovat aktiivisia. Jonkun täytyy tuoda näitä aiheita julkiseen keskusteluun, yhteiskunnalliselle tasolle, päätöksentekoon, aktivismiin, käytännön tekemiseen, lasten kasvatukseen, jokapäiväiseen elämään, ruohonjuuritason yhteisöihin, perinteisiin kyläyhteisöihin ja kaupunkien naapurustoihin.
Kotimatkalla meitä oli kuusi SKEY:läistä samassa laivassa, ja reissu sai hyvän päätöksen, kun pidimme vielä kannella yhteistä piiriä ennen nukkumaanmenoa. Oivallusten ja olotilojen jakaminen luottamuksen ilmapiirissä vaikutti sujuvan vaivatta, ja moni mainitsi tunteen ja/tai tiedon, että mukana oli hienoja aineettomia tuliaisia. Ikäviäkin tuliaisia oli, sillä moni festivaalin osallistujista oli kipeänä (joko jo festareilla, kotimatkalla, tai viimeistään kotona).
Tilaisuus lähteä ekokyläkokoontumiseen toistuu joka vuosi
Tänä vuonna ekokyläverkoston kokoontuminen järjestetään Unkarissa, Manas Garden -yhteisössä, joka on 80 hehtaarin permakulttuuritila. Festarin ajankohta on 12.-17.8.2025, yleiskokous pidetään tätä ennen (8.8. alkaen). Suosittelen ekokyläliikkeestä kiinnostuneita ja ekokylien asukkaita osallistumaan, mikäli resursseja (kasvukauden aikaa, rahaa jne.) reissuun liikenee! -Sini
