Tekijä: admin (a)

  • Keko verkon 2. hakukierroksen tuetut kouluttajat

    Skey ry myönsi Erasmus+ tuen KekoVerkko -hankkeessa viidelle henkilölle, jotka pääsevät osaksi Skeyn kouluttajaverkostoa!

    Toisella hakukierroksella valittiin seuraavat henkilöt kurssimatkoille:

    Christian Lankinen: Job Shadowing jakso Integral Permaculture -kurssilla, 8th Life ecovillage, Teneriffa

    Simo Annala: Healing in Our Relationships with Women -kurssi ZEGG:issä, Saksassa.

    Henri Lokki: Job Shadowing jakso Design for Sustainability, EDE -kurssilla Findhornissa, Skotlannissa

    Joel Rosenberg:Wild Camp -retriitti Ecodharmassa, Espanjassa

    Inka Hell:Wild Camp -retriitti Ecodharmassa, Espanjassa

    Juhana Kallio:Mud and Wood -kurssi Irlannissa

  • YHTEISÖ-ESITTELY: Livonsaari

    Picture

    Livonsaaren yhteisökylä on perustettu Livonsaarelle vuonna 2005.

    Yhteisökylä elää maalaisarkea, jossa vuodenajat rytmittävät kiireen ja rauhaisan käpertymisen vaihtelua. Suht vakituisesti kylässä asuu liki kolmekymmentä aikuista, lapsia on tusinan kieppeillä. Eläimiä löytyy hevosista aaseihin ja lampaisiin, kissoista koiriin ja kanoihin. Niin kuin saarella muutenkin, myös yhteisökylässä asukasmäärä kasvaa kesänkorvalla. Yhteisökylässä on ollut useana kesänä pitkäaikaisia vapaaehtoisia European Voluntary Service -ohjelman kautta. Tällöin saattaa metsän siimeksestä löytää vaikkapa tiipiin tai jurtan, jossa väliaikainen asukas pitää majaansa.

    Yhteisökylä oy omistaa maatilan ympärille rakentuneen noin 65 hehtaarille levittäytyneet tilukset, joilta löytyy parikymmentä tonttia. Hankkimalla yhteisökylän osakkuuden pääsee vuokraamaan tontin ja rakentamaan oman talon. Asuintontteja on vapaana loppuvuodesta 2015 kuusi. Yhteisökylässä asutaan myös yhteisesti omistetuissa rakennuksissa vuokralaisina kuten Livonsaaren vanhassa koulussa, josta löytyy myös yhteistiloja.

    Yhteisökylään nousseet rakennukset ovat yhtä monimuotoisia kuin asukkaansa. Uudisraivaajahenkeen on ensin rakennettu monta saunaa, ja niiden rinnalle hiljalleen omat kodit. Kokeilunhalu ja luonnon arvostaminen näkyy rakentamisessa: perinteisten hirsitalojen lisäksi löytyy mm. monensorttista savirakentamista yhdistettynä olkeen, ruokoon tai puuhun. Useat taloudet elävät uusiutuvalla energialla, kuten tuulimyllyn tai aurinkopaneelin tuottamalla sähköllä, eikä vesijohtoakaan ole jokaiseen taloon vedetty.

    Asukkaat ovat tuoneet mukanaan tai luoneet perinteisiä maaseutuammatteja, jotka istuvat hyvin myös nykyaikaan. Tuottajayhteisöstä löytyy luomuviljelijä, luomuleiväntekijä, hirsiveistäjä, satulaseppä, kuppari-kansanparantaja, kustantamo sekä osuuskuntamuotoinen Livonsaaren osuuspuutarha, joka tuottaa ja välittää luomukasviksia. Kanat tuottavat munia, lampaat pitävät maiseman avoimena, hevoset ovat mukana työssä ja huvissa. Lisäksi osa asukkaista käy kylän ulkopuolella töissä tai tekee työnsä etänä.

  • KOKEMUKSIA  PEOPLE  AND PERMACULTURE- KURSSILTA  TANSKAS

    PAULIINA LEIKAS

    Olen Tampereen ja Kainuun väliä matkaava taide­ ja luontoalojen sekatyöläinen. Kiinnostukseni permakulttuuria kohtaan on kummunnut omavaraisuusajattelusta, perinnetaidoista ja luonnonmukaisesta viljelystä. Olen (sosiaalisessa) permakulttuurissa aloittelija.

    Olen viettänyt liikkuvaa kommuuniasujan elämää, ja ollut mukana erilaisissa taiteeseen, luontoon ja kansalaisaktivismiin liittyvissä projekteissa reilun kymmenen vuotta. En ole ryhmässä koskaan se puheliain ihminen, ja tuntuu, että etenkin päätöksentekovaiheessa olisi tärkeää saada kaikkien äänet kuuluviin – myös siksi, että ihmisten motivaatio tekemistä kohtaan säilyisi. Sosiaalisen permakulttuurin kurssi vaikutti tarjoavan ratkaisuja useisiin muihinkin pohtimiini sosiaalisiin tilanteisiin.

    Fejø Etelä­Tanskassa on idyllinen saari vanhoine omenapuutarhoineen. Kolmen päivän matka Kainuun metrisestä hangesta kevääseen oli mieleenpainuva. Kurssilla sain paljon vastauksia kysymyksiini ja opin myös paljon sellaista mitä en odottanut. Useat sosiaaliset käytännöt, joita olen erilaisissa vapaasti muodostuneissa ryhmissä toteuttanut, saivat kurssilla nimet. Käsitteiden löytymisen kautta taitoja on jatkossa helpompi myös kehittää ja jakaa muille.

    Fasilitoijan tuominen mukaan tapaamiseen tai kokoukseen on ollut viime vuosina oppimistani asioista kiehtovimpia. Taitava fasilitoija pysyy tilanteen tasalla, ja pitää myös muut ihmiset mukana tapaamisen rakenteessa. Usein esimerkiksi kokoukset ovat niin kiireisiä, että tapaamisen muodon, tavoitteen ja toimintakulttuurin sopiminen jäävät toissijaisiksi ja päätösehdotuksen muotoilusta luistetaan. Tasa-­arvo kaikkien osallistujien kesken harvoin toteutuu.

    Kurssi oli mielenkiintoinen utopistinen ympäristö, jossa asialle otettiin tarvittava aikansa – mutta tehokkaiden tekniikoiden ansiosta kurssin raamien pystyttäminen yhdessä ei venähtänyt. Argumentoinnin perusteet, ja jo puhuminen minä­muodossa olivat yksinkertaisia ryhmän toimimiseen merkittävästi vaikuttavia tekijöitä. 12­tuntisten sosiaalista kanssakäymistä käsittelevien päivien jälkeen oli välillä vaikeuksia purkaa myyttiä epäsosiaalisista suomalaisista. Vapaa­aikaa oli liian vähän siihen, että olisin voinut ainoana ulkopuolisena tutustua jokaiseen ryhmän jäseneen erikseen, ja koin sen välillä haastavaksi. Päädyimme positioni kautta tosin myös käsittelemään “ulkopuolisen” roolia eri keskusteluissa.

    Pyrin muodostamaan ja harjoittelemaan oppimastani erilaisia työpajakokonaisuuksia joita voin jatkossa hyödyntää myös SKEYssä. Haluan kehittää itseäni fasilitoijana ja oppia lisää myös mm. sosiokratiasta. Arjessa voi soveltaa monia kurssilla läpi käytyjä asioita. Kiitollisuuden ja sen osoittamisen tuomia voimavaroja olen käyttänyt aktiivisemmin kurssin jälkeen. Palautteen antamiseen ja vastaanottamiseen olen myös saanut varmuutta. Kevättalkoiden aikana aion myös ottaa testattavaksi erilaisia tekniikoita ja piirejä sekä hahmotella luentoa sosiokratiasta.

    Kurssi vastasi hyvin odotuksiani.

  • Tapahtui vuonna 2014

    Picture

    Kuluneena vuonna yhdistyksen toiminta painottui kansainvälisiin suhteisiin, hankehakemusten tekemiseen ja rahoitusta saaneiden hankkeiden toteuttamiseen. Hankerahoituksen avulla järjestettiin vuoden päätapahtumana BENin (Baltic Ecovillage Network) kokous sekä ekologiseen elämäntapaan ja ruuantuotantoon keskittynyt Ekokestit-yleisötilaisuus 6.-7.9. Koroisilla Turussa. Tapahtumaan yhdistettiin myös vuosittainen yhteisötapaaminen. Suuri ponnistus yhdistykselle oli EU:n Erasmus+ -rahoitusta saaneen Kestävän elämäntavan kouluttajaverkosto (KekoVerkko) -hankkeen aloitus. Vuonna 2014 rahoitus mahdollisti kolmen henkilön täydennyskurssituksen tukemisen ulkomailla. Lisääntynyt hanketoiminta edellytti yhdistyksen kirjanpidon kehittämistä. Sääntömääräiset yhdistyksen kokoukset pidettiin 29.5. Fiskarsissa ja 14.12. Koroisilla, jolloin osallistuttiin myös permakulttuuriverkoston järjestämään kokoontumiseen.