SKEY järjestää immersiivisen vaelluksen erämaassa 5.–15. syyskuuta 2025, jossa syvennytään luontoyhteyteen. Retkelle on hakenut mukaan 17 osallistujaa, ja oppaina toimivat SKEY:n työntekijä Sara Floman sekä Jaakko Pohjolainen. Hakuaika on päättynyt, ja ensimmäinen esitapaaminen pidetään 16.7.
Tämä matka kutsuu osallistujia oppimaan, kasvamaan, pehmentymään, jakamaan ja nöyrtymään – tuntemaan ja ilmaisemaan, kuuntelemaan ja hiljentymään.
Retki edellyttää sitoutumista, huolellista valmistautumista ja aktiivista osallistumista, jotta ryhmä voi yhdessä sukeltaa prosessiin rohkeasti, syvällisesti ja turvallisesti. Matkaa tukevat eräoppaiden ohjaus käytännön taitojen kehittämisessä sekä ekokeskeisen ihmiskehityksen opit. Sara on vuoden mittaisessa kisällisuhteessa kahden opettajan kanssa, jossa hän syventyy Bill Plotkinin eko- ja sielunkeskeisiin ihmiskehitysmalleihin ja niiden soveltamiseen ohjauksessa. SKEY toimii tässä työssä tienraivaajana ja alustana tarjoten – tietääksemme – Suomen ensimmäisen vaelluksen, joka pohjautuu näihin teemoihin.
Oppaat haluavat tarjota monipuolisen kokemuksen, jossa voi madaltaa kynnystä nauttia luonnossa olemisesta, oppia uutta ja sukeltaa syvällisemmin omaan luontosuhteeseen, ihmisyyteen ja ekolokeroonsa. Matka saattaa kutsua osallistujia kohtaamaan oman kehityksensä, luontosuhteensa henkisyyden, ekosysteemin ja ympäristövastuun – kokonaisvaltaisen kestävyyden ulottuvuuden.
Ruokaturvan perusta on laadukas, paikallinen siementuotanto. Se ei tällä hetkellä ole täysin omissa käsissämme. Itse asiassa tilanne Suomessa on heikko: lähes kaikki myynnissä olevat vihannesten siemenet ovat ulkomaista alkuperää. Paikallisiin oloihin jalostettujen kasvikantojen ja siementuotannon puuttuminen ovat merkittävä epävarmuustekijä ruokaturvassamme. Nykyinen, herkästi haavoittuva ruokajärjestelmä voi kriisiytyä mm. epävakaiden poliittisten tilanteiden ja luonnonolojen seurauksena, ja tällöin olisi välttämätöntä turvata paikallisesti tuotetun kylvösiemenen saatavuus.
Pelkkä omien kylvösiementen tallentaminen ei ole vielä sama asia, kuin laadukkaiden siementen tuottaminen. Nyt tarjoamme tilaisuuden päästä mukaan oppimaan, miten laadukkaita siemeniä viljellään! Jakamamme koulutus tähtää siihen, että oma- ja yhteisvaraistelijat sekä muut tarhurit ympäri maata osaavat tuottaa siemeniä, joiden avulla tarvittaessa turvataan ruoan tuotantoa ja saatavuutta laajemminkin. Paikallisiin oloihin sopeutuneiden, kestävien lajikkeiden jalostaminen tuo vakautta ruokajärjestelmään. Hajautettu siementuotanto ja jalostustyö on samalla myös ruoantuotantoa, joten panos siemenviljelyyn vahvistaa automaattisesti koko ruokajärjestelmää. SKEY:n elävien siemenpankkien työryhmällä on pyrkimys laajentua koko maan kattavaksi verkostoksi. Verkostossa voimme oppia toisiltamme, vaihtaa siemeniä, kerätä (kokemusperäistä sekä tutkittua) tietoa ja jakaa sitä laajemmalle, jalostaa ja ylläpitää ruokaturvan kannalta kriittisiä ruokakasveja, tarjota tukea ja apua viljelyyn, kouluttaa ja innostaa mukaan lisää ihmisiä!
12.12. järjestettävässä webinaarissa opiskelemme siementuotannon perusteet siementarhuri Tuukka Häkkisen johdolla. Tuukka on tehnyt merkittävää pioneerityötä vihannesten luomusiementuotannon parissa. Siementarha on ollut ensimmäinen ja ainoa yritys, joka on tuottanut vihannesten luomusiemeniä Suomessa. Lue lisää aiheesta: https://www.siementarha.fi/ajankohtaista/
Luennon jälkeen annamme aikaa myös kysymyksille ja keskustelulle. Koulutus toteutetaan yhteistyössä Opintokeskus Vision kanssa. Tule mukaan, otetaan elämämme perusteet yhteisiin käsiin! LINKKI WEBINAARIIN: https://meet.google.com/jce-frgk-kxe
Webinaari on osallistujille maksuton. Jos haluat tukea siemenpankkiverkoston rakentumista rahalahjoituksella, lähetä sopivaksi katsomasi summa Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry:n tilille: FI80 4213 0010 0363 04, käyttäen viitenumeroa 4019!
Edellisenä iltana, keskiviikkona 11.12. klo 18-20 kokoonnumme verkostoitumistapaamiseen aiheen tiimoilta! Tapaaminen pidetään Suomen Permakulttuuriyhdistyksen vetämien PermaPiirien alla. Mukaan voi tulla ilman ennakkoilmoittautumista. Linkki Zoom-tapaamiseen: https://us06web.zoom.us/j/87123787774?pwd=3NNTFqpyFfqKQw1YYS1tT4UHmGwDpQ.1
Syksyn 2023 vietin Tanskassa, Avnø Oasis højskolessa, Health, Happiness and green living -kurssilla. Lähdin kurssille, koska olin kuullut EDE (Ecovillage desing education) kursseista paljon hyvää. Gaia educationin suunnittelema EDE kurssi on neljän viikon mittainen kurssi, jossa opitaan kestävän elämän suunnitteluun liittyviä taitoja. Kursseja järjestään ympäri maailmaa.
Avnø on luonut EDE kurssin ympärille laajemman, 12 viikon Health, happiness and green living kurssin, johon sisältyy EDE:n lisäksi PDC (Permaculture desing certification) sekä vierailuja Tanskan eri ekokyliin.
Ihastuin ajatukseen viettää työttömän syksyä kestävyyttä oppien ja uusiin ihmisiin tutustuen. Olen jo muutaman vuoden ajan ollut kiinnostunut yhteisöllisyydestä ja kestävyydestä ja haaveenani on asua ekokylässä täällä Oulun lähistöllä jo muutaman vuoden kuluttua.
Mitä siis kurssilla opin? Ja mikä vielä tärkeämpää mitä minussa liikkui ja kasvoi tuon kolmen kuukauden aikana?
Tätä on täytynyt kuulostella ja selventää itsellenikin. Suorittaja-minä ajatteli, että järjestän kurssilla otetut sadat kuvat jo paluujuna matkalla Ruotsin halki. Suunnittelin myös kirjoittavani tämän tekstin valmiiksi.
Eli se suorittaja, tai ainakin osa siitä, jäi sinne Tanskan reissulle. Tilalle sain uusia tapoja nähdä, kuulla ja kokea asioita. Halu aktiiviseen toimintaan kasvoi.
Kurssin aloitti 15 kurssilaista. Minun lisäksi meitä oli Englannista, Guatemalasta ja Japanista. Sain siis ystäviä ympäri maailman.
Opimme niin paljon työkaluja kestävyyden edistämiseen, että haluan pian päästä toimimaan yhdessä kestävyyttä edistävien kanssa. Yksin voin tehdä jotakin, kuten kirjoittaa, mutta yhdessä voimme luoda uusia toivottavia tulevaisuuksia. Yhdessä voimme jakaa ilot ja surut, kasvattaa ruokaa, rakentaa sen ekokylän tai yhteisöllisen kaupunkikorttelin.
Ede-kurssi jaetaan sosiaaliseen, ekologiseen, taloudelliseen ja maailmankatsomukselliseen osa-alueeseen. Näissä kaikissa on niin paljon asiaa, että kirjoittanen niistä vielä myöhemmin omat tekstit samoin kuin vierailuista eri ekokyliin ja yhteisöihin; Hallingelilleen, Ananda Gaoriin, Frilandiin, Grobundiin ja Herthaan.
Sosiaalisuuden osa-alueessa opimme taitoja yhteisöllisyyden rakentamiseen mm. NVC, CLIPS, Sosiokratia ja Dragon Dreaming, vain muutama mainitakseni. Ryhmätyönä tein upeiden japanilaisten kanssa sosiaalisen suunnitelman ideaalisen perheen luomiseksi.
Kaikkiin näihin menetelmiin ja työkaluihin haluaisin perehtyä paljon lisää. “CLIPS – Oppivien yhteisöjen opas kestävyyteen” ja NVC:n suomenkielinen kirja “Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus” ovat tällä hetkellä yöpöydällä luettavana.
Ekologian ymmärrys nousi aivan uudelle tasolle permakulttuurikurssin myötä. Kurssin opettaja, fasilitaattori oli aivan ilmiömäisen upea persoona Rakesh Rootman Rak Englannista. Kaksi viikkoa oli täynnä asiaa, mm. permakulttuurin etiikka, 12 Holmgrenin periaatetta, työkaluja niin veden kuin ravinteidenkin hallintaan, metsäpuutarha ja paljon muuta. Rakensimme myös biohiilikeittimen ihan itse.
Talous on ollut minulle aikaisemmin hieman vieras asia. Olenpa jopa ajatellut rahan olevan “pahasta”. Nyt ymmärrän paremmin, että raha on kyllä ihan kelpo työkalu siinä missä muutkin työkalut, mutta se ei saisi nousta koskaan tärkeimmäksi päämääräksi, saatikka arvoksi. Liian usein mietimme vain rahaa, kun pohdimme varallisuutta, pääomaa. Pääomaa on monenlaista, mielestäni tässä ajassa tärkeäksi nousee elävä maaperä (joka tuottaa meille ruokaa), materiaalinen (luonnon raaka-aineet, jotka käyvät vähiin) ja sosiaalinen pääoma (ilman yhteisö ei ihminen pärjää).
Oli rohkaisevaa nähdä miten ekokylä Frilandissa on kestävyyden lisäksi pystytty vähentämään (asunto)velkaantumista.
Maailmankatsomus. Tähän kohtaan juutun kirjoittaessani… Mitä tarkoittaa maailmankatsomus, maailmankuva? Millainen minun maailmankatsomus oli ennen kurssia ja miten se muuttui? Vaikea kysymys.
Tietoa maailman tilasta, kestävyyskriisistä, minulla oli jo aiemmin. Olen käynyt läpi myös työuupumuksen ja oppinut paljon itsestäni toisten ihmisten avulla. Siltikin jotakin minussa on muuttunut, – ehkä vanhaa taakkaa on vähemmän ja osaan havainnoida asioita paremmin. Tiedän ja tunnen itseni hiukan paremmin, uskallan luottaa intuitioon.
Kurssin lopussa teimme vielä ryhmätyönä uuden ekokylän perustamisen suunnitelman. Amore ecovillage esiteltiin Avnø Oasis højskolen avoimien ovien päivässä yleisölle. Amore ekokylään suunniteltiin taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kokonaisuus. Yleisö kysyi esityksen jälkeen, mistä ekokylän löytää, jotta sinne voi muuttaa. Kokonaisuus oli siis ilmeisen toimiva.
Nyt reilu kuukausi kurssin jälkeen, olen edelleen jonkinlaisessa ekokylä-kuplassa. Muistelen kurssia ja kurssikavereita, katselen kuvia kaipaillen. Onneksi minulla on myös täällä Suomessa ja Oulussa ryhmä, jonka kanssa voin jatkaa ekokylän suunnittelua.
Yhteisöllisyydellä ja permakulttuurilla voi luoda toivottavan tulevaisuuden ja nauttia myös matkalla.
Matkustin junalla Berliinistä Bad Belzigiin, ja asemalla tulikin jo vastaan muita rinkankantajia matkalla samaan osoitteeseen, eli Lübnitz kylässä olevaan “tiny house” yhteisöön.
Lübnitz oli todella tunnelmallinen kylä täynnä kaunista luontoa ja vanhoja rakennuksia, ja siellä toimi pieni kahvila jota kyläläiset yhdessä pyörittivät.
Toiselta puolelta katua löytyikin jo seuraava yhteisö jolla omat pellot ja uima-allas, ja bussimatkan päässä oli vielä toinen isompi ekokylä nimeltä Zegg. Vierailimme molemmissa yhteisöissä ja saatiin näin näkökulma siihen miltä eri yhteisöt voivat näyttää.
Earth & Heart -koulutuksessa oli 19 osallistujaa 7 eri euroopan maasta: Serbiasta, Saksasta, Sloveniasta, Ranskasta, Espanjasta, Suomesta ja Italiasta. Oli hauskaa oppia uusia sanoja uusilla kielillä sekä naurattaa muita suomenkielen omituisuuksilla.
Ensimmäisenä päivänä laskeuduttiin, ja tutustuttiin rennolla kädellä toisiimme. Porukka tulikin heti hyvin tiiviiksi, ja meistä muodostui pieni perhe seuraavan kahden viikon ajan. Tämä oli mulle tosi hieno ja tärkeä kokemus, ja koin että meidän pieni yhteisö oli tosi turvallinen, välittävä ja kannatteli kun yksittäiset ihmiset (minä mukaan lukien) meni läpi omia varjojaan ja haasteitaan koulutuksen ajan.
Mutta sitä tänne oltiinkin tultu tekemään! Meitä kaikkia yhdisti se että koimme tarpeen kehittää ja työstää tunteita, ihmissuhteita, rajoja, kommunikaatiota, seksuaalisuutta ja yhteyttä itseen, luontoon ja toisiin ihmisiin. Näiden teemojen äärelle sukellettiin kahden viikon ajan erilaisten luentojen, workshoppien, harjoitusten ja keskusteluiden muodossa.
Joinakin päivinä otettiin taukoa ja keskityttiin “hands-on” tehtäviin. Tämä tarkoitti sitä että oltiin ulkona ja työstettiin maata. Välillä se oli peltojen ja piikkipuskien kitkemistä, suurien kivien ja puunrunkojen siirtämistä, yhteisö alueen siivoamista, uudelleenrakentamista ja kaunistamista. Oli ihmeellistä nähdä miten paljon muutosta me saimme yhdessä aikaan. Hands-on oli myös hyvin tarvittua integraatio aikaa, koska silloin sai täysin keskittyä fyysiseen työhön, jolloin päässä myllertävät prosessit hetkeksi väistyivät.
Ympärillä oli niin paljon uusia ihmisiä, kieliä ja kulttuureja, että innostuin suuresti huomatessani että alueella oli myös pieni sauna! Yksi kohokohtani oli tehdä pari koivuvihtaa ja laulaa suomalaisia saunalauluja, yhteisen saunaillan vietossa nuotion ympärillä.
Opin paljon sekä aikatauluissa olevien aiheiden ääreltä että niiden ulkopuolelta. Porukka oli hyvin avointa ja halusi jakaa osaamistaan “open space” sloteissa, ja kiitos tämän minulle tulikin kaksi tärkeintä evästä tästä koulutuksesta: IFS (inner family systems menetelmä) ja improteatteri. Näiden lisäksi koen suurena voimavarana sen dokumenttipankin joka luotiin kokoamaan kaikki koulutuksessa oppimamme materiaalit. Sieltä löytyy näihin aiheisiin liittyvää kirjallisuutta, videoita, koulutuksia sun muuta hyödyllistä.
Mulle todellakin avautui se miten paljon tietoa näistä aiheista on käsillä, jos vain osaa etsiä. On paljon eri menetelmiä joiden avulla voi työstää elämän tuomia tunnemyrskyjä ja haasteita, ja näistä jokainen voi löytää itselleen sopivan.
Tämän lisäksi tutustuin koulutuksessa aivan mielettömän upeisiin ja inspiroiviin ihmisiin, ja tuntuu että maailma on nyt hieman enemmän auki. Sain kuulla euroopassa olevista ekokylistä ja vapaaehtoisprojekteista joissa voi vierailla, ja sain monta uutta ystävää joita moikata tulevilla euroopan reissuilla. Suurkiitos SKEY:lle tästä hienosta mahdollisuudesta ja elämää rikastuttavasta kokemuksesta!
Jatkan elämässäni eteenpäin entistä eheämpänä, inspiroituneempana, avoimempana ja onnellisena siitä tiedosta että hyviä tyyppejä ja mielenkiintoisia projekteja löytyy joka maan kolkasta. Ja nämä koulutukset ovat oiva mahdollisuus luoda yhteyksiä, oppia uutta ja ottaa askelia eteenpäin omalla polulla, minne se sitten viekään.
Liselott Österman
SKEY osallistuu aktiivisesti tällaisille EU-rahoitteisille kurssimatkoille Euroopan ekokyläverkostossa. Osa kursseista on tarkoitettu 18-30 -vuotiaille nuorille aikuisille, ja osa kaiken ikäisille yli 18 -vuotiaille. Jos haluat pysyä kuulolla mahdollisuuksista päästä maailmalle, tilaa SKEY:n uutiskirje osoitteessa https://genfinland.weebly.com/tilaa-uutiskirje.html
