Kategoria: Blogi

Aino Hellberg

Muistan elävästi, kun vuosia sitten slovakialaisessa ekoyhteisössä tein muiden vapaaehtoisten kanssa satoja vuosia vanhan rakennuksen purkutyötä helteisenä päivänä ja raahasin puita metsästä. Kärvistelin ulkona kylmässä suihkussa ja ajattelin, että elämä ekokylässä on todella rankkaa. Jokin siinä silti viehätti, ja ajatus jäi itämään. 

Viime vuosina olen jälleen pohtinut ekokyläasumista Suomessa tai ulkomailla.  Pyrin toteuttamaan kestävää elämäntapaa parhaani mukaan ja vuonna 2018 aloittamani kestävän kehityksen opinnot ovat tuoneet myös paljon asiantuntemusta aiheesta. Koen silti, että tietyt yhteiskunnalliset rakenteet, odotukset ja tottumukset ovat estäneet tai ainakin hidastaneet haluamani elämäntavan toteuttamista. Se elämäntapa voisi kuitenkin olla mahdollinen, eikä välttämättä niin rankkaa, kuin ensimmäinen ekokyläkokemukseni tai Ylen Omavaraiset-sarja antaa ymmärtää. Ekokylissä ja muissa yhteisöllisissä ekohankkeissa tehdään merkittävää työtä kestävän kehityksen edistämiseksi. Tämä työ tehdään vähin äänin, ihmisten arjessa, ruohonjuuritasolla. Yhteiskunnan ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset haasteet ovat suuria kysymyksiä, mutta ekokylissä tehdään juuri niitä pieniä asioita, joista vastaukset voivat löytyä. ​

Minua kiinnosti päästä kurkistamaan suomalaisiin ekoyhteisöihin ja -hankkeisiin. Keväällä keksin tiedustella SKEY:ltä opinnäytetyön aihetta. SKEY haluaa helpottaa yhteisölähtöisten ekohankkeiden toteuttamista, ja yhtenä keinona on selvittää, millaisia laki- ja lupa-asioihin liittyviä haasteita, ja toisaalta myös onnistumisia, näissä hankkeissa on kohdattu. Tutkimuksen kärjeksi otettiin maankäyttö ja rakentaminen, sillä Euroopan ekokyläverkosto on tehnyt alustavan kyselyn, jonka mukaan 80% ekokylien asukkaista kokee rakennusluvat haastavimmaksi osa-alueeksi ekokylien kannalta.

Haastattelut oli täysin mahdollista toteuttaa etänä, mutta itse koin, että tämä työ tarjosi mahdollisuuden tutustua mielenkiintoisiin paikkoihin ja ihmisiin ihan livenä. Aloin heti suunnitella ensimmäistä haastattelukierrosta Keski-Suomeen, jossa onkin pieni yhteisöjen ”keskittymä”. Kulkuneuvoksi valikoitui sähköpyörä, junat ja bussit – autoa kun en omista. En ollut kylläkään koskaan pyöräillyt yli kahtakymmentä kilometriä, joten edessä oli aivan uudenlainen seikkailu.

Vesisateita ja todella huonokuntoisia teitä lukuun ottamatta matka taittui varsin kivuttomasti. Aikatauluni oli tosin hieman pähkähullu, sillä tein viisi haastattelua neljässä päivässä.  Haastattelut toteutettiin milloin missäkin, yleensä luonnon helmassa. Ikimuistoisia olivat etenkin haastattelut metsäisen kallion näköalapaikalla sekä kasvimaan keskellä vesisateessa. Minulle esiteltiin innolla mm. terra preta -urinaaleja ja humanure-huusseja, mielikuvituksellisia rakennusprojekteja sekä yhteisöjen asukkaita. Olin suorastaan liikuttunut, miten lämpöisesti ja mielenkiinnolla minut otettiin vastaan yhteisöissä. Ehdin hieman viettää aikaakin niissä esimerkiksi saunomisen, uimisen ja mielenkiintoisten keskustelujen merkeissä. Mieleeni jäi erityisesti se, miten erään yhteisön asukas kuvasi ekokyläelämää rantasaunassa istuessamme: ”Tämä on luksuselämää”. Sellaiseksi minäkin sen koin.

Ensimmäisen haastattelukierroksen aikana olin nähnyt niin erilaisia todellisuuksia, kuullut niin paljon tarinoita ja sellaista viisautta, että päässäni surisi. Minulla oli sellainen tunne, että se surina prosessoituisi myöhemmin joksikin toiminnaksi. Aloin nähdä ekokylä-tyyppisessä paikassa asumisen realistisena. Haastattelujen tulokset olivat kuitenkin päässäni sitäkin sekavampana vyyhtinä, enkä löytänyt vielä mitään punaista lankaa. Haastatteluissa keskusteltiin laajasti oikeastaan kaikenlaisista yhteisöissä koetuista haasteista. Kävin heti tuolta reissulta kotiuduttuani SKEY:n kesätapaamisessa Koskella. Koska pääni oli vielä niin pyörällä, en pystynyt esittämään mitään suuria johtopäätöksiä haastattelujen pohjalta, mutta oli mahtavaa nähdä ihmisiä, joiden kanssa tätä työtä yhdessä tehdään. Toteutin muutaman haastattelun myös Zoomilla, puhelimitse ja laina-autolla. Pikkuhiljaa aloin huomata, että tietyt teemat nousivat haastatteluissa toistuvasti esiin. Opinnäytetyöni nimeksi oli suunnitteluvaiheessa päätetty ”Rakentamisen ja maankäytön haasteet ja menestystarinat yhteisölähtöisissä ekoprojekteissa”. Entäpä, jos pääasialliset haasteet eivät liittyisikään maankäyttöön ja rakentamiseen?

Toinen pyöräretki suuntautui itäiseen Suomeen. Tällä kertaa koin pieniä vastoinkäymisiä julkisen liikenteen kanssa – myöhästyin esimerkiksi vaihtojunayhteydestä pyöräni takia, minkä vuoksi matkustin 13 tuntia ensimmäisenä päivänä. Mutta ei sillä ollut väliä. Tälläkin kertaa pääsin näkemään monta kiehtovaa projektia ja kuulemaan ihmisten tulevaisuuden visioita. Kävimme keskusteluita muun muassa omavaraisuudesta ja erilaisista ansaintamuodoista. Haastatteluiden perusteella selvää oli ainakin se, että rahan ja tekijöiden puute on haasteena lähes kaikissa ekoyhteisöissä. Ihmisten sitoutuminen yhteisössä elämiseen on usein heikkoa, jos siinä ei ole omaa rahaa kiinni. Omavaraisuus ja päivätyö voivat olla vaikea yhtälö. Jotkut onnistuvat työllistämään itsensä yhteisön avulla. Eräs haastateltava totesikin, että maaseudun elävöittämiseksi tarvitaan paitsi uudenlaisia asumisratkaisuja, myös uusia ansaintamuotoja, kuten osuuskuntia – jotka eivät varsinaisesti ole uusia, mutta ainakin aliarvostettuja. Tässä vaiheessa olin huomannut, että ekokylien ja -yhteisöjen erilaiset omistussuhteet ja toimintamuodot (yhdistys, osakeyhtiö jne.) ovat yhteydessä koettuihin haasteisiin.

Viimeinen haastatteluretki huipentui upeisiin pyöräilymaisemiin Päijänteen kansallispuiston läpi. Tuolloin pyöräilin pisimmän yhtäjaksoisen matkan, 65 kilometriä. Yhteensä kilometrejä tuli kuukauden aikana aika tarkalleen 500. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, että olen saanut tutustua näihin paikkoihin ja ihmisiin – kiitos siis kaikille, jotka olen kohdannut matkan varrella etänä tai livenä! Kokemukseni perusteella ekoyhteisössä eläminen on ajoittain rankkaa, mutta myös luksusta, ja ennen kaikkea mahdollista.  Toivon, että tästä työstä on jonkinlaista yhteiskunnallista hyötyä. Mielestäni ekokylillä on vääränlainen maine – mikäli olen tämän työn aikana onnistunut oikaisemaan edes yhden ihmisen ennakkoluulot, niin voin sanoa onnistuneeni. Uskon, että tämä työ poikii paljon keskustelua ja vie asioita jonkin verran eteenpäin. Tutkimuksen aiheita ekokylistä riittäisi vaikka loputtomiin!

Nyt on aika istahtaa alas ja vetää tulokset yhteen. Jos unohdetaan raha, oikeiden ihmisten löytäminen ja sitouttaminen, sekä yhteisön sisäiset jännitteet, niin minkä asioiden arvelet aiheuttavan suurimpia haasteita suomalaisissa yhteisöllisissä ekohankkeissa? Muista vilkuilla SKEY:n kanavia syksyllä, sillä tulokset julkaistaan syys-lokakuun aikana.

Mitä sanottavaa sinulla on omavaraisuudesta ja terveydestä? Minkälaisia kaikenlaisia ulottuvuuksia niillä on? Haluaisitko tekstisi Elonkehä-lehteen?

Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry ja Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry järjestävät kaikille avoimen kirjoituskilpailun, jonka teemana on omavaraisuus ja terveys.

Miten omavaraistuminen voi vaikuttaa terveyteen ja millaista olisi omavarainen terveyden- ja sairaanhoito? Saako omavaraistelija käyttää yhteiskunnan tarjoamia terveyspalveluja vai onko se jotenkin moitittavaa? Voiko huoli terveyden menettämisestä jarruttaa omavaraisuuspyrkimyksiä? Onko sinulla ajatus, miten yksilöt ja yhteisöt voisivat järjestää terveydenhoidon kestävämmällä tavalla, tai haluaisitko kenties jakaa oman omavaraisen terveydenhoitoneuvosi?

Voit lähestyä teemaa vapaasti haluamastasi näkökulmasta. Kirjoitusten tyyli ja muoto ovat myös vapaasti valittavissa. Lähetä työsi viimeistään 30.9.2020 sähköpostiosoitteeseen info@vesl.fi.​

Voittajakirjoitus palkitaan ja julkaistaan vuoden viimeisessä Elonkehä-lehdessäsekä VESL:n ja SKEY:n internetsivuilla.
Raatilaiseksi?

Kiinnostaisiko sinua lukea kaikki saapuneet kilpailutekstit? Mikäli haluaisit pyrkiä SKEY:n edustajana kirjoituskilpailun raatiin, lähetä viesti osoitteeseen skey.pj@gmail.com, ja perustelut sille, miksi juuri sinut kannattaisi valita valitsemaan voittajakirjoitusta. Teemasta ei tarvitse olla ammatillista osaamista – innostuminen ja kiinnostus riittävät, ja harrastuneisuus on plussaa!

Vuosittainen  ekokyläväen kansainvälinen  päätapahtuma, GEN Europen konferenssi, on peruuntunut tänä kesänä kuten niin moni  muukin rakas perinteinen kokoontuminen.   Kaipaamme ystäviämme eri puolilta maailmaa, ja pyrimme pitämään yhteyttä  webinaareissa, joita mm. GEN järjestää. 

GEN-konferenssien lämmintä ja inspiroivaa tunnelmaa  voimme muistella ja maistella viime kesäisestä kokoontumisesta kertovan Suvin  kirjoituksen  myötä – ja innolla odottelemme jo seuraavaa tapaamista!

Kesän 2019 kohokohtani oli matka Italian Bagnaiaan GEN-konferenssiin SKEYn delegaattina.  Konferenssin teemana  oli rauha, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologia.  

Konferenssiin osallistui reilut viisisataa henkilöä ympäri maailmaa, ja itselleni avautui ensikertaa syvempi näkymä ekokyläliikkeen potentiaalista rauhan ja oikeudenmukaisuuden rakentajana sekä ilmastonmuutoksen torjujana. Ennen päätapahtumaa järjestettiin GEN-Europen yleiskokous,    jossa oli läsnä edustajia lähes kaikista jäsenjärjestöistä. Kokous järjestettiin piirimuotoisena niin, että jokaiselta täydeltä jäsenyhteisöltä oli valittuna piiriin yksi äänestävä edustaja. SKEYtä piirissä edusti Aili Pyhälä, ja Henri Qvick toimi BENin (Itämeren alueen ekokyläverkosto) edustajana. Itselleni yleiskokouksessa herättävimpiä kokemuksia oli todistaa nimenhuutoa, jossa todella havahduin siihen miten laajalta maantieteelliseltä alueelta meitä oli kokoontunut paikanpäälle tekemään päätöksiä ja kuinka monen kansallisen verkoston voima tämän yhteisön taustalla on olemassa.

GEN-Europen uuden hallituksen valinta toteutettiin sosiokraattisena vaalina. Suomesta hallitukseen valittiin Aili Pyhälä. Näin ollen SKEYllä on ensi kertaa edustaja Euroopan ekokyläverkoston ytimessä!

Yleiskokous keski noin kaksi ja puoli päivää, jonka jälkeen suurin osa osanottajista suuntasi kuumille lähteille rentoutumaan ja valmistautumaan tuleviin päiviin.​

Sitten itse konferenssiin…
Jokaiselle neljälle päivälle oli valittu oma pääteema, jota käsiteltiin monipuolisesti aamun avainpuheenvuoroissa, hätäfoorumissa ja eri työpajoissa. Teemat olivat suuria ja ajankohtaisia. Uutta konferenssissa oli hätäfoorumit, joissa syvennyttiin todella pohtimaan ratkaisuja globaaleihin kriiseihin. 
Ensimmäinen päivä oli varattu ekokylille, ja aamulla kuulimme kuulumisia kaikkien eri maanosien ekokyläverkostoista. Kuulin konferenssissa, että tämä olisi ollut ensimmäinen kerta kun kaikki maanosat olivat samanaikaisesti edustettuina tapahtumassa. Maapallo tuntui yhtäkkiä todella pieneltä ja globaalit ratkaisut mahdollisilta, kun sai kuunnella niin monenlaisia puheenvuoroja tärkeistä teemoista. 

Toisen päivän teema oli rauha. Aamun puheenvuorot menivät todella tunteisiin, kun kuulimme henkilökohtaisia ja ajankohtaisia kertomuksia Sri Lankan jälleenrakentamisesta, sodan runtelemasta Kamerunista, Ukrainan sodasta, Palestiinalaisten ja Israelilaisten rauhanikkunatyöskentelystä ja Etelä-Amerikassa vuosia kiertäneestä rauhan karavaanista jne… (intensiivistä edes yrittää kirjoittaa tätä auki). 

Rauha ja mikä rooli ekokylillä ja ekokyläliikkeellä sen rakentamisessa on?  

•   Tuhotut elinympäristöt täytyy jälleenrakentaa elinkelpoisiksi asuinympäristöiksi. Ekologinen lowteck rakentaminen voi olla todella avuksi. Viherrakentaminen ja puutarhan hoito voivat auttaa eteenpäin menemisessä myös henkisesti, kun on jotain mitä tehdä yhdessä. Paikka, jossa alkaa hiljalleen puhua siitä mitä on tapahtunut ja kohdata toisia. Toisaalta halu tuoda vakautta kaoottiseen elinympäristöön rakentamalla luonnonmukaisia järjestelmiä myös konfliktien keskelle. 
• Joissakin konflikteissa ekokylä on ollut ensimmäinen paikka, jossa konfliktien eri osapuolet ovat voineet tavata toisiaan neutraalilla maaperällä ja keskustella rauhasta. Esim. Tamera Portugalissa tekee tällaista työtä kuin myös Bagnaian ekoyhteisö, joka emännöi konferenssia. 

Okei. Se mitä siis oivalsin tai edelleen pureskelen on ajatus siitä, että ekoyhteisöt todella ovat niitä rauhan saarekkeita tässä maailmassa, joita me tarvitsemme. Ekokylissä on usein edistyksellistä tietotaitoa siitä, kuinka konflikteja puretaan lempeästi ja kuinka tuottaa perustarpeita kuten ruokaa paikallisesti niin, ettei ’ryöstöretkiä’ toisaalle tarvita.

Kolmannen päivän teema olikin sitten ekologia.  Olin jo niin ähkyssä edellisen päivän annista, että tämä päivä piti ottaa vähän rauhallisemmin. Suurimman annin ekologian teemasta sain Albert Batesin biohiili mestari-oppitunnilta, jossa käytiin lyhyesti ja intensiivisesti läpi, kuinka biohiiltä tekemällä hiili voidaan sitoa takaisin ilmakehästä maaperään pitkäksi aikaa ja taistella näin ilmastonmuutosta ja hiilipäästöjä vastaan. Albert kertoi meille mitä kaikkea biohiilestä voisi valmistaa ja mihin kaikkeen sitä voisi hyödyntää yhteiskunnallisella tasolla. En saanut tehtyä muistiinpanoja niistä laskelmista, kuinka paljon hiiltä olisi sidottavana ilmakehästä ja merestä takaisin, jotta tilanne tasapainottuisi, mutta nämä tiedot löytyvät hänen tuoreesta kirjastaan BURN the climate cool. Hänen viestinsä kuitenkin oli se, että vaikka ladattua biohiiltä käytettäisiin kaikkien maailman peltojen lannoittamiseen, se ei vielä riittäisi. Hiiltä tulisi sitoa takaisin maaperään vielä paljon enemmän. He ovat jalostaneet biohiilestä muovinkaltaisia korvikkeita, ja hän suositteli hiilen käyttöä mm. osana savirappausta (n. 2% kokonaismassasta, jolloin hiilen rakenne suojaa mm. säteilyltä, puhdistaa ilmaa samalla ja tekee materiaalista kovempaa) tai asfalttiin sekoitettuna. Tukholmassa on tehty kokeita biohiilen lisäämisestä asfalttiin, ja sen on tutkittu puhdistavan kaupungin hulevesiä, lisäävän kadunvarsipuiden hyvinvointia ja parantaneen kaupungin ilmaa yms. Tämä positiivinen tulos on innoittanut ruotsalaisia tekemään lisää vastaavia biohiiliasfaltteja, joihin hiili kuulemma tuodaan Suomesta.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemapäivä jäi osaltani lyhyeksi, kun jouduin jo iltapäivällä lähtemään eteenpäin konferenssista, joten tämän teeman syvällisempi käsittely ja ymmärtäminen lienee vielä edessä.

Nämä olivat suurimpia teemoja ja tärppejä jotka kolahtivat itseeni konferenssin aikana. Toki tarjolla oli paljon muutakin ja jonkun toisen kuulumisista voisi saada jokseenkin erilaisen kuvan tapahtumasta, niin kokonaisvaltaisesti kaikenlaista oli tarjolla. Tämän lisäksi lämpimät Italian illat olivat täynnä kulttuuria, musiikkia, teatteria ja viiniäkin. Kaiken asian ja ohjelman oheen mahtui paljon kohtaamisia, jakamista, maukasta ruokaa, yhteisöllisyyttä ja lämpöä. 
Viimeisenä iltana ennen lähtöäni paluumatkalle oli täysikuu ja lähes täydellinen kuunpimennys, josta en tiennyt ennakolta. En ole aiemmin päässyt seuraamaan kuunpimennystä ulkona lämpimässä ilmastossa, joten kokemus oli varsin juhlava ja erityinen. Olin päässyt alustamaan viimeistä konferenssi-iltaani naistenpiirillä, ja yöllä suuri osa konferenssikävijöistä kokoontui spontaaniin piirisikermään seuraamaan pimennystä. Hetki oli taianomainen ja teki minuun suuren vaikutuksen kauneudessaan. 

Kotiin lähtiessäni koin syvää rauhaa ja inspiraatiota kaikesta kokemastani. Kokemus vahvisti tunnettani siitä, että juuri ekokylät ja ekokyläverkostot ovat se perhe ja yhteisö, jolta riittää ammennettavaa ja opittavaa maailman ongelmien ratkaisemiseksi ja jonka viestien ja kokemuksen levittämiseen olen syvästi motivoitunut. 

Lämmöllä 
​Suvi

24.09.-9.10.2019 Kreikassa Peloponnesoksen niemimaalla järjestettiin permakulttuurisen suunnittelun peruskurssi (PDC), joka toteutettiin EU -rahoituksella italialaisen Naumanni Permaculture ja kreikkalaisen Southern Lights -ekoprojektin yhteistyönä. Osallistujia oli 30 henkilöä viidestä eri EU-maasta. Jokaisesta maasta oli valittu kuusi osallistujaa. Suomessa kurssin yhteistyötahona ja osallistujien valitsijana toimi SKEY. Kurssin opettajana toimi italialainen Giuseppe Sannicandro, joka rautaisella ammattitaidollaan, kokemuksella ja lukuisilla tiedonjyvillään kasvatti meistä kahdessa viikossa uusia aloittelevia permakulttuurin asiantuntijoita.

Mikä ihmeen permakulttuuri?

Permakulttuuri on australialaisen   Bill Mollisonin  kehittämä filosofia ja oppi luonnonmukaisesta viljelystä ja kestävästä elämäntavasta. Se vaalii luonnon ja yhteisön suhdetta, huolehtien että yhteisön jäsenet saavat oman osuuden tuotetusta sadosta.
Kurssin aikana opiskelimme permakulttuurin perusperiaatteita: eettisiä ohjeita ja käytäntöjä, sekä sitä, minkälaisia kestäviä valintoja tulisi tehdä luonnon monimuotoisuutta säilyttäen ja kunnioittaen.

Opettelimme tunnistamaan ilmaston, sääolosuhteiden ja ympäristön vaikutuksia ekosysteemiin, geograafisia elementtejä, tekniikoita veden säästämiseksi ja keräämiseksi sekä ruokametsän perustamisen periaatteita. Koulutuksen oleellisena osana, ja yhtenä permakulttuurin periaatteena on ”human care”, eli yhteisöstä huolehtiminen sosiokraattisiin menetelmiin tutustuen. Kolmenkymmenen henkilön oppiryhmän yhteiselosta tulikin käytännön kokeilu siitä, kuinka yhteisöllinen päätöksenteko toimii ja mitä haasteita saattaa tulla vastaan.

Suomesta osallistuneet Miia ja Anni kertovat kokemuksistaan kurssista.

Anni kertoo

Kurssi tuli kohdalleni juuri sopivaan aikaan. Olin juuri palannut takaisin Suomeen Keski-Amerikassa oleskelun jälkeen. Seuraava siirto oli muuttaa maaseudulle perheeni omistamaan 30-luvun hirsitaloon. Omavaraisempi elämä, kaupungista irtaantuminen ja kestävät valinnat olivat olleet mielessä jo useamman vuoden ajan, ja nyt kurssi tarjosi sopivat eväät uuden elämän alkamisen kynnyksellä.

Minulla on entuudestaan puutarhurin perustutkinto, mutta en ole tehnyt alan töitä lähes lainkaan. Kaupallisuus ja tehokkuus, joista koulutus ammensi, ei kiinnostanutkaan minua. Vuosien saatossa törmäsin permakulttuuriin eri yhteyksissä. Ymmärsin että se täytti minussa sen aukon, jonka puutarhurin opinnot olivat jättäneet tyhjäksi: ihmisen vastuu ja velvollisuudet ympäristöön nähden.

Kuinka hyväksyä kaaos

Kurssi selkeytti minua hahmottamaan, kuinka luonto toimii omilla periaatteillaan ja on jo valmiiksi täydellinen. Ihmisen tulee toimillaan ylläpitää ja rikastuttaa ekosysteemiä sen sijaan että köyhdyttäisi maaperää lisäten perään keinotekoisia lannoitteita. Mielestäni useita permakulttuuritiloja yhdistää tietynlainen esteettinen kokemus vallalla olevasta jatkuvasta kaaoksesta. Ymmärsin nyt, mistä tämä kaaos koostuu: ruuan tuotanto rakentuu luonnollista kasvutapaa mukailevaan systeemiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvatuksessa huomioidaan yksilöllisesti esimerkiksi jokaisen viljelykasvin varjon ja valon tarve. Jokainen kasvatettava kasvi, puu ja pensas toimii viereiselle kasvikumppanilleen suojana tai kasvua tukevana voimana. Maaperän pieneliöstön ja mikrobien runsas toiminta on elinehto kestävälle ruoantuotannolle. Sen vuoksi ravintoa tuottavien kasvien seassa saattaa kasvaa pelkkää biomassaa tuottavia nopeakasvuisia kasveja. Kasvit ja puut siis kasvavat sikinsokin ja valloillaan, mikä saattaa aiheuttaa hallitsemattoman sekamelskan tunteen. Pakotettujen suorien rivien ja monoviljelyn sijaan pallo heitetään luonnolle; pidä omanasi ja kasva hyvin. Viljelijän tehtävä on tehdä huomioita luonnosta ja pienimmällä mahdollisella muutoksella pyrkiä saamaan isoin hyöty.

Uudet silmälasit päähän

Permakulttuuri on minulle ennen kaikkea perspektiivin vaihtamista. Se on kykyä nähdä totuttu asia uusin silmin. “Rikkaruohot” ovatkin ravintoa, biomassan tuottajia ja tärkeitä merkkejä maan ravinteiden määrästä. Se on sitä, että marraskuinen sadepäivä ilahdutti, koska sain sadevesitynnyrit täyteen: pesuvettä saunaan. Se on luonnon muotojen ja elementtien tunnistamista ja tiedon soveltamista parhaimpaan käyttötarkoitukseen. Esimerkiksi sitä, mihin rakentaa kasvihuone tai komposti. 

Permakulttuuristako ratkaisu muutoksen kynnyksellä?

Monet kurssin opit tulivat heti käytäntöön omassa uudessa maalaiselämässäni. Monet mökillä tekemämme ratkaisut olivat jo entuudestaan permakulttuurin mukaisia, mutta nyt sain niihin syvemmän ymmärryksen ja vahvistuksen siitä, että oikeilla jäljillä ollaan. Näen permakulttuurin tarjoavan pitkäkestoisia ja kestäviä työkaluja ja ratkaisuja. Moderni ihmis- ja yhteiskunta elävät suurta murroksen kautta. Muutoksia kestävämpiin vaihtoehtoihin on pakko tapahtua valtiollisella ja globaalilla tasolla, mutta ennen kaikkea yksilötasolla. Jokaisella kuluttajalla ja yksityishenkilöllä on vastuu valita ympäristöä vähiten kuormittavat vaihtoehdot. Emme voi tuudittautua siihen, että ratkaisut tapahtuisivat vain päättävien elinten taholta. Isot, rakenteelliset muutokset ovat hitaita prosesseja, ja sen vuoksi meidän tulee yksilöinä toimia nopeammin ja vastuullisemmin.

Permakulttuuriset periaatteet ojentavat käteemme toimivan ja kestävän vaihtoehdon muutokseen. Kun ne ymmärtää, ne tuntuvat suorastaan itsestään selviltä. Olemme vain aikojen saatossa kadottaneet kyvyn lukea ja ymmärtää luontoa ja elää sopusoinnussa sen kanssa. 
​
– Toimi luonnon kanssa sen sijaan että toimit sitä vastaan, muotoilee Bill Mollisonkin osuvasti yhdessä periaatteessaan.

Miia kertoo

Annin tavoin myös minulla oli elämässäni sopiva hetki lähteä pohtimaan ja opettelemaan, kuinka kestävämpää elämäntapaa voisi rakentaa. Syksyllä perehdyin monimuotoisuuden hupenemiseen ja ilmastonmuutosskenaarioihin ja minulle alkoi olla yhä selvempää, että elämäntapamme on muututtava. Ruoantuotanto tulee kärsimään rajuista sään muutoksista, ravinteiden kierto häiriintyy entisestään, (“tuholais”)lajeja saapuu nopeasti uusille alueille ja koko yhteiskunta etsii uudenlaista vakautta.

Lähdin kurssille selvittämään, voisiko permakulttuuri olla yksi ratkaisuista, joka auttaisi sopeutumaan ekologisen kriisin mukanaan tuomiin haasteisiin. Olin saanut kosketuksen permakulttuuriin vuosien takaa Friends of the Earth -järjestön leirillä Bulgarian vuoristossa. Tuon jälkeen en ollutkaan ehtinyt perehtyä permakulttuuriin syvemmin.

Kurssilla harjoittelin uutta näkemisen tapaa. Yksi tehtävämme oli kulkea ympäri Southern Lights -ekoprojektin aluetta ja tarkastella, millaisia vuorovaikutussuhteita eri lajeilla on keskenään. Sisäistin kuitenkin nopeasti, että merkittävää osaa vuorovaikutussuhteista ei kuitenkaan havaitse pikaisella vilkaisulla vaan siihen vaaditaan vuosien tarkkailua ja lajiston tuntemusta. Toinen kiinnostava käytännön harjoituksemme oli bokashi-kompostin rakentaminen. Reilun kuution kokoisen kasan kokosimme sekoittamalla olkia, lantaa, hiekkaa ja tuhkaa sekä vettä, johon oli sekoitettu hiivaa ja sokeria. Hajottajien toiminta oli käsin kosketeltavaa, sillä hyvin pian kasan lämpötila alkoi nousta. Permakulttuurissa minua kiehtookin systeemiajattelu yhdistettynä lajikohtaisten erityispiirteiden tuntemukseen.

Kreikassa opiskelimme eri kasvilajeja ja usein harmistuin siitä, etteivät ne kasva täällä pohjoisessa. En pystynyt kuvittelemaan, millainen olisi esimerkiksi metsäpuutarha Suomen ilmastossa. Vesitalouden oppitunneilla koin myös, että tieto ei ollut Suomessa kovin relevanttia, sillä uskoin vesivarojemme riittävän mainiosti. Palattuani Suomeen, kuuntelin ympäristökriisi-aiheista podcastia ja minulle valkeni, että myös Suomessa vuoden 2018 kuiva kesä aiheutti vesivarantojen hupenemisen, eivätkä vesivarannot olleet vuoden 2019 lopussa vieläkään palautuneet. Ehkä vesitalouteen perehtyminen olisi sittenkin ihan paikallaan. Onnekseni löysin kurssin jälkeen myös Riikka Kaihovaaran Riippumaton puutarha -teoksen, joka täydensi loistavasti puuttuvat palaset muun muassa kasvilajeista, jotka voisivat kasvaa suomalaisessa metsäpuutarhassa.  

Vuoden vaihteessa aloitin työt kestävää elämäntapaa edistävässä hankkeessa. Permakulttuurin filosofia on kulkenut työssä mukanani, vaikka en olekaan päässyt työntämään käsiäni multaan tai suunnittelemaan permakulttuurin metodien mukaan. Tänä vuonna aion kuitenkin tehdä suunnitelmia muun muassa savisen maaperän parannuksesta. 

PDC-kurssi Kreikassa ennen kaikkea syvensi omaa ymmärrystäni ekosysteemien toiminnasta. Koen, että ihminen lajina on menettänyt yhteytensä ympäröivään luontoon mutta uskon, että luontoyhteyden palauttaminen ja vahvistaminen on kuitenkin mahdollista. Permakulttuurin kauneus on minulle siinä, että ympäristöä havainnoidaan tarkasti ja etsitään erilaisia ratkaisuja, jotka kumpuavat luonnon omista taipumuksista. Me voimme valita, tuhoammeko ympäristöämme vai elämmekö harmoniassa sen kanssa.

Toivon, että kaikki, joita permakulttuuri vetää puoleensa, liittyvät rohkeasti mukaan toimintaan ja tulevat oppimaan ja jakamaan ymmärrystään.

Harmonista olemista!
​
Toivovat,
Miia ja Anni

Yhdessä voimme luoda positiivista kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja kestävyyden pyörrettä siihen valtavaan ja vääjäämättömään muutosprosessiin, jonka kourissa planeettamme on ilmastonmuutoksen, biodiversiteettikadon ja koronapandemian keskellä. Viime joulukuussa syntyi  ryhmä nimeltä Muutostoimijat, jonka jälkeen on tapahtunut paljon, ja vielä enemmän on suunnitteilla. Yhteistyö alkaa saada selkeämpää muotoa ja konkreettista yhteistä sisältöä. Tässä kirjoituksessa kerrotaan  tarkemmin missä mennään ja miten sinä ja edustamasi toimijatahot voisivat olla mukana Muutostoimijoissa.

Muutostoimijoiden jäsenistön muodostaa tällä hetkellä joukko pieniä ja keskisuuria yhdistyksiä, yhteisöjä, hankkeita ja yksilöitä.   Verkoston tavoitteisiin kuuluu  muun muassa kestävää elämää edistävien toimijoiden verkostoituminen;   kestävän siirtymän vauhdittaminen; kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistaminen  siirtymässä, sekä yksilöiden ja yhteisöjen voimaannuttaminen. Verkoston toiminta on vasta muotoutumisvaiheessa. Tervetuloa tekemään verkostosta myös juuri sinun näköisesi ja tempautumaan mukaan kestävän muutoksen pyörteeseen!

Virtuaalinen ekokylä

Nedan på svenska
​Below in English

Korona-ajat on tehostaneet kaiken siirtymistä nettiin, ja viestintää sekä tarinankerrontaa muutenkin pohdiskellessa päätimme perustaa kiinnostuneille työryhmän, jonka tarkoituksena on edesauttaa Suomen ekoyhteisöjen ja kestävyystoimijoiden yhdistymistä verkossa.   Tarkoituksena onkin nyt perustaa jonkinmoinen “virtuaalinen ekokylä”! 

Toimenpidettä pohjustaa monissa tapaamisissa kuultu päivittely puutteellisesta viestinnästä, sekä halu helpottaa uusien kiinnostuneiden mukaantuloa.

Alustalla voisi olla eri toimijoiden ja henkilöiden esittelyitä, tapahtumakalenteri, uutisia, keskustelufoorumi, kirjasto, blogi, kauppapaikka yms. Useilla järjestöillä ja yhteisöillä on omat tapahtumat ja esittelytekstit, mutta eikös olisi mahtavaa, jos ne olisi myös koottuna yhdelle kestävyysteemaiselle alustalle! Tavoitteena on tiedottaa erilaisista kestävyystoimijoista ja luoda julkaisukanava myös yksittäisille toimijoille ja heidän aatoksilleen. Tärkeimpänä tavoitteena on luoda yhdessä inspiroivia tarinoita luonnon ja ihmisten hyvinvointia tukevasta toiminnasta.

Mukaan alustan luomiseen kaivataan kaikkia kiinnostuneita, joten ota yhteyttä meihin  (inkaeleonoora@gmail.com)  seuraavissa tapauksissa:

• Jos ideointi ja käytännön työ inspiroi, liity mukaan työryhmään ja osallistu kokoukseen jo tulevana maanantaina (13.4.).
• Jos sinä tai yhteisösi haluat tulla esitellyksi ja/tai mainituksi kyseisellä nyt luotavalla kestävyystoimijoiden alustalla.
• Jos haluat ehdottaa juttuja (videot, tarinat, tapahtumat) alustalle.​

Muutostoimijat: Mitä muuta on luvassa, ja mitä on jo tehty?

UUTISIA 

• Muutostoimijoiden verkoston järjestäytymistä on hahmoteltu yhteen tiedostoon, johon pyydämme nyt teiltä palautetta.  Tähän yhteenvetoon perehtyminen on tällä hetkellä paras tapa päästä kärryille verkoston tilanteesta ja vaikuttaa siihen. Olethan mukana luomassa verkostosta myös sinun näköisesi ja syvästi merkityksellinen!   Yhteenveto on nähtävillä ja kommentoitavissa Google Forms lomakkeena:   https://forms.gle/v3cQ2dvoaPf7jpsT9
  • Yhteenvetoon kuuluu ehdotukset mm. verkoston nimestä, tarkoituksesta ja tavoitteista, viestinnästä, koordinoinnista, organisaatiorakenteesta jne. tämän hetkisen kokonaiskuvan perusteella. Kun käytte läpi ja kommentoitte verkoston yhteisiä asioita lomakkeella, saamme kätevästi koottua ja päivitettyä näkemystä siitä, millä tavalla verkostoa olisi hyvä rakentaa ja kehittää. Suurkiitos kaikille jotka annatte hetken ajastanne ja jaatte ajatuksenne verkoston yhteiseksi hyödyksi!
• Muutostoimijat järjestäytyy tästä eteenpäin solurakenteena, johon kuuluu
  • Itsenäisesti toimivia teemaryhmiä, joita kuka tahansa jäsen voi perustaa ja koordinoida
  • Yhteistapaamisia, joissa luotsataan yhteistä suuntaa ja pidetään yllä kokonaiskuvaa
  •  Koordinaatioryhmä, joka uudistuu joustavasti jäsenistöltään ja pitää huolta että verkosto elää ja etenee.
• Teemaryhmiä on tällä hetkellä käynnisteillä viisi    ja niihin liittyviin kohtaamisiin lähetetään kutsuja Muutostoimijoiden sähköpostilistalla. Jos aihepiirit kiinnostavat sinua tai edustamaasi toimijaa, tai tunnette niihin liittyjiä osaajia jotka voisivat lähteä mukaan, otattehan yhteyttä ryhmien vetäjiin.
  •  Viestintäryhmä, sis. ulkoisen ja sisäisen viestinnän suunnittelua, yhteistyö- ja viestintä-alustan suunnittelua (shj.pulkkinen@gmail.com, inkaeleonoora@gmail.com)
  • Yhteiskunnallisen vaikuttamisen ryhmä ( tiina.kuisma@gmail.com)
  • Kestävän talouden ryhmä (timo.kuusiola@gmail.com)
  • Koulutusryhmä (heta.kopra@gmail.com, niilo1@gmail.com
  • Toimintakäytäntöjen ryhmä: Verkoston sisäiset toimintatavat ja -menetelmät (pauliina.helle@gmail.com)
•  Koordinaatioryhmän viimeisimpään tapaamiseen osallistui 9 henkeä.    Mukaan saa mielellään ilmoittautua jatkuvasti, matalalla kynnyksellä ja vaikka aluksi vain kuulostelevalla asenteella. Koordinaatioryhmä kokoontuu tarvittaessa ja suunnittelee verkoston askelia ja niiden käytännön toteutusta.​

TULEVAA TOIMINTAA
​
Koko  Muutostoimijoiden verkostolle tarkoitettuja yhteistapaamisia on tiedossa  lisää! 

>   Ensi viikolla eli tiistaina  14.4. Antti Kirjalainen ja Sakari Pulkkinen SAMMAL projektista (www.sammal.tech) fasilitoivat verkoston tulevaisuuskuvaa kartoittavan prosessin   kaksiosaisena nettityöpajana ”Future Battle” menetelmää hyödyntäen. Tarkemman kutsun saat ottamalla yhteyttä  Pauliinaan (pauliina.helle@gmail.com).

> Pauliina ja Heta suunnittelevat parhaillaan   nettikeskustelujen sarjaa, jossa hyödynnämme koronatilanteen laukaisemia ajatusprosesseja Muutostoimijoiden tavoitteiden edistämiseen

> Toukokuun alussa ja siitä eteenpäin    joka kuun ensimmäisellä viikolla järjestetään yhteiskeskustelu nettipuheluna.    Päivämääristä tiedotetaan Muutostoimijoiden sähköpostilistalla.

– – –

Jatkamme yhteistyötä rakentaen ja yhä vahvempia keskinäisiä siteitä solmien!

Innolla, tämän hetken koordinaatioryhmä:
Pauliina (SKEY ry)
Sakari (SAMMAL)
Minna (Länsitalon tila)
Heta (Jyväskylän ilmastotoimintaryhmä)
Timo (Creatura)
Tiina (Keuruun ekokylä)
Inka 
Sara
Niilo

Tiedätkö asiasta kiinnostuneita? Laita viestiä jakoon kavereille ja omille verkostoillesi! ​ Mikäli haluat olla mukana toiminnassa tai kuulla ensimmäisten joukossa uusista suunnitelmista, ota yhteyttä Pauliinaan, niin sinut voidaan liittää  Muutostoimijoiden sähköpostilistalle:   pauliina.helle@gmail.com.  

Kuvat:   Matt   Noble,   Jon Flobrant ja Anastasia Petrova (unsplash.com)
——–

PÅ SVENSKA
Virtuell ekoby

Hela världens situation med pandemin har bidragit till att allting flyttats mera ut på nätet och i den virtuella verkligheten. Nu när vi annars också funderat på informering och berättande beslöt vi att grunda en arbetsgrupp för att utveckla en plattform för att förena alla de olika aktörerna i Finland som jobbar med hållbar utveckling samt de olika eko samhällena som redan finns.   Vårt mål är att grunda en slags “virtuell ekoby”! 
Oss motiverar också den på många sammankomster hörda responsen av bristande informering samt möjligheter att sprida information. En motivation är också att underlätta för nya intresserade att komma med i verksamhet och att förbättra informeringen överlag.

På plattformen kunde det finnas presentationer av olika aktörer och personer, en händelsekalender, nyheter, ett diskussionsforum, ett bibliotek, blogg, en nätbutik etc. De flesta aktörer har sina egna presentationstexter eller sidor samt evenemang, men skulle det inte vara fint ifall vi kunde samla alla dessa på en plattform? Ett viktigt motto är att nå de olika aktörerna och skapa en plattform där de enskilda aktörerna har en möjlighet att sprida sin information. 

Plattformen kunde också fungera som en informationsbank, till exempel både genom artiklar och videor. Man kunde sprida sådan information som hjälper gemenskaper och kollektiv, främjar ett hållbart liv och sprider kunskap om tex. överlevnad samt odling. När säkerheten om framtiden och samhällets förmåga att handskas med kriser utmanas, är det desto viktigare att sprida information som ökar människors och gruppers självständighet och självförsörjande.

Vi bjuder in alla intresserade att komma med och skapa denna plattform, så svara på detta meddelande (inkaeleonoora@gmail.com) ifall att:

• Bollandet av idéer och deltagande i arbetet intresserar, kom med i arbetsgruppen och delta i dess möte nästa Måndag!
• Om du eller din grupp vill bli presenterade eller nämnda på denna platform.
• Om du vill föreslå ett innehåll till platformen (video, berättelse, händelse).

IN ENGLISH
Virtual ecovillage

This corona situation has put us all sitting more and more with our computers. The sustainability community of Finland is alert, and some of us are currently dreaming of creating stronger network with each other, and also become more approachable for new interested people.   The goal is to create some kind of “virtual ecovillage”. The platform would help us in networking, sharing of skills and making voices heard by acting as a platform for publishing content of the communities and all individuals interested.

The platform could include presentations of communities and their people, event calendar, news, library, blog, a market place, forum etc. Many communities and organizations have their own webpage and info but wouldn’t it be neat if there was also a collective platform for sustainable stuff, and a place to publish ponderings of many sorts, and most importantly, create a story that inspires us to care for nature and ourselves.

We invite everyone to this collective creation. Please contact us  ( inkaeleonoora@gmail.com)  if you are interested in one or more of the following options:

• Planning and practical stuff. Join the group and our meeting next Monday (13.4.).
• Would you or your community/organization like to be mentioned or introduced on this upcoming platform? Let us know.
• Do you have any ideas or material (campaigns, blog texts, videos, pictures, events etc.) to publish on the platform? We’d love to hear from you!

Toni Ruuska ja Pasi Heikkurinen

​Elonkehän kriisit, kuten ilmastonmuutos ja kuudes massasukupuuttoaalto sekä aseelliset konfliktit, köyhyys ja infektiotaudit, olivat keskuudessamme jo ennen koronavirusta. Ympäristöllisten ja humanitaaristen kriisien lisäksi uutta globaalia talouskriisiä povattiin alkavaksi jo parin vuoden ajan [1].

Covid-19 tuotti kuitenkin uudenlaisen kriisin. Se romahdutti maailmantalouden ja loi pohjan mahdollisesti pahimmalle toimeentulokriisille sitten maailmansotien. Se on ajanut erityisesti suurten kaupunkien ihmiset koteihinsa arestiin ja sairastuttanut lukemattomat määrät ympäri maailmaa. Tulevien kuukausien näkymät ovatkin vielä hyvin epävarmoja – kukaan ei oikein osaa kertoa mitä on tulossa.

Korona on kuitenkin ensisijaisti taloudellis-humanitaarinen kriisi. Viruksen ympäristövaikutukset ovat sen sijaan olleet poikkeuksetta toivottavia. Ihmiset liikkuvat ja kuluttava luonnonresursseja nyt vähemmän, mikä näkyy myös tuotannon supistumisena. Tämän seurauksena ilman- ja vedenlaatu on jo parantunut useissa kaupungeissa [2].  
​

Pandemian ei-toivotut vaikutukset ovat siis lähes yksinomaan taloudellisia ja sosiaalisia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että suuren osan kaupungeissa ja toimistoissa töitään tekevien ihmisten toimeentulo on vaarassa: velkaantuminen, konkurssit, häädöt ja maksuhäiriöt tulevat näillä näkymin lisääntymään, millä voi olla odottamattomia seuraamuksia myös yhteiskuntien ja poliittisten järjestelmien vakaudelle. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kun talouskasvu lakkaa tai kasvunäkymät vaarantuvat globaalissa talousjärjestelmässä, seuraa siitä luonnollisesti inhimillisiä ongelmia taloudelliseen kasvuun perustuvissa yhteiskunnissa ja erityisesti kasvuun sidotun toimeentulon hankinnassa. Eläkkeet, asuntolainan lyhennykset, vuokrat ja toimeentulotuet ovat kaikki osa samaa ongelmavyyhtiä. 

”Korona-pandemia on paljastanut ennen kaikkea sen, kuinka pieni osa ihmisistä enää työskentelee perustarpeiden tyydytykseen liittyvien asioiden parissa.”

Erikoisen tilanteesta tekee se, että modernin yhteiskunnan perusinfrastruktuuri toimii edelleen hyvin, mutta silti valtaosan toimeentulo on uhattuna. Terveydenhuoltojärjestelmän toiminnan lisäksi ruokaa saa siis vielä kaupasta, energiaa pistorasiasta, vettä hanasta ja viihdettä netistä. Korona-pandemia on paljastanut globaalin, kasvuun ja tulevaisuuden investointeihin perustuvan talous- ja toimeentulojärjestelmän ongelmat, mutta ennen kaikkea sen kuinka pieni osa ihmisistä enää työskentelee perustarpeiden tyydytykseen liittyvien asioiden parissa. Suurkaupungeissa tämä irtautuminen on tietenkin vielä selvempää.

Modernissa yhteiskunnassa työnjako on hyvin eriytynyttä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että yhteiskuntamme on yhä monimutkaisempi ja keskinäisriippuvaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Samalla se on merkittävästi haavoittavaisempi [3], esimerkiksi koronan kaltaisille tapahtumille. Globaali kasvutalous on rakennettu eriytymiselle ja erikoistumiselle: yritykset toimivat tietyllä toimialalla, tuottavat pääsääntöisesti yhtä hyödykettä tai palvelua, teollisen maanviljelyn puitteissa viljellään pellolla yhtä kasvia, ihmiset kouluttautuvat tietylle alalle ja tulevat jonkin yhden asian asiantuntijaksi, ja samalla ihmiset pakkautuvat asumaan kaupunkeihin, joissa sosiaaliset suhteet ja toimeentulotavat pirstaloituvat entisestään. 

Raha (ja erityisesti velka) sitoo modernissa maailmassa eri asiat yhteen, ja mukamas yhteismitallistaa ne, mikä siis myös mahdollistaa yhteiskunnalliset erikoistumisen ja pirstaloitumisen. Globalisoitunut maailma on kaikkialle verkottunut asioiden, tavaroiden ja ihmisten liikuttelujärjestelmä, yksi suuri kaupunkien välinen systeemi, mikä on luonut oivallisen kasvualustan uusille viruksille. Korona onkin näin paljastanut väestönkasvuun ja urbanisaatioon liittyviä ongelmia tavalla, joita ei ole kohdattu modernin lääketieteen aikakaudella. Virus leviää nopeasti juuri siellä missä ihmisiä on paljon eli toisin sanoen kaupungeissa. Pandemiat ovat nimenomaan kaupungistumisen ja ihmisasutuksen maailmanlaajuisen leviämisen seuraamuksia . 

​Minkälaisia johtopäätöksiä näistä huomioista voitaisiin sitten tehdä ympäristöliikkeen näkökulmasta? Syvävihreästä nälökulmasta käsin, korona tuo tullessaan vain vähän uutta. Syvävihreän ympäristöliikkeen tavoitteena on edelleen ensisijaisesti ekologinen kestävyys ja resilienssi. Keskeisenä keinona tämän tavoitteen toteutumiselle nähdään kestämättömälle globaalille kasvutaloudelle rinnakkaisen ”järjestelmän” luominen, jotta siirtymä kestäviin elämäntapoihin on aidosti mahdollinen [4].

”Uusmaalaistuminen lisää muun muassa yhteiskunnallista huoltovarmuutta ja resilienssiä.”

Tätä siirtymää tukeviin aloitteisiin kuuluu niin kutsuttu   uusmaalaistuminen, jossa yksilöt ja perheet muodostavat uusia yhteisöllisen olemisen muotoja kaupunkien ulkopuolelle ja niiden laitamille tarkoituksenaan lisätä ruoka- ja energiaomavaraisuusastetta (toivottavasti solidaarisessa hengessä) [5]. Tämä liikehdintä elvyttää ja vahvistaa paikallistalouksia ja näiden aloitteiden verkostoituessa lisää myös yhteiskunnallista huoltovarmuutta ja resilienssiä laajemmassa mittakaavassa.

Äkillisesti kriisiytyvä kasvutalous on osoittanut sen, että yksisuuntaiselle globalisaatiokehitykselle on tarjottava vaihtoehto. Monet yksilöt ja yhteisöt ovat koronan myötä varmasti huomanneet ensinnäkin kuinka haavoittuvainen kasvutalouteen perustuva järjestelmä on ja toiseksi, kuinka riippuvaisia he itse ovat tästä haavoittuvaisesta järjestelmästä. Horjuva kasvutalous tarkoittaa monelle yksinkertaisesti ja koronasta huolimatta epävarmaa toimeentuloa ja tulevaisuutta. 

Uusmaalaistumisen myötä ihmisillä olisi taas mahdollisuus ottaa vastuu omasta elämästään, läheisistään ja ympäristöstä. Perustarpeiden äärellä hääräävä arki maalla ei ole samalla tavalla häiriintynyt koronaviruksen vuoksi. Puita kaadetaan ja pilkotaan normaalisti ja ruokaa syödään maakellarista tai pakkasesta entiseen tapaan.

”Pandemia on avannut mahdollisuuden laajalle yhteiskunnalliselle murrokselle. Muutos ei kuitenkaan tule tapahtumaan vanhoilla keinoilla tai ilman muutoksen tekijöitä.”

Optimisesti voidaan ajatella, että korona-pandemia on avannut mahdollisuuden laajalle yhteiskunnalliselle murrokselle. Muutos ei kuitenkaan tule tapahtumaan vanhoilla keinoilla tai ilman muutoksen tekijöitä. Olisikin toivottavaa, että sen sijaan, että ihmiset odottelisivat kotonaan toimistoihin ja kapakoihin palaamista – toisin sanoen asioiden paluutta kestämättömään ”normaaliin” – yhä useamman katse suuntautuisi kaupunkien rajojen ulkopuolelle. Siellä pitkään laiminlyöty maaseutu ja maaperä sekä alueen ihmiset odottavat maallepalaajia luokseen. 

​
Toni Ruuska ja Pasi Heikkurinen opettavat ja tutkivat vaihtoehtoisia ruoantuotanto- ja organisoitumistapoja Helsingin yliopiston Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. He toimivat myös kansallisessa ja kansainvälisessä Kohtuusliikkeessä uusmaalaistumista edistäen.

Osallistu keskusteluun ja tule mukaan toimintaan SKEY:n Slackissa: Pyydä kutsu sinne osoitteesta skey.pj@gmail.com, ja kirjoita viestiin että sinua kiinnostaa Maaseutuasumisen edistäminen!

Viitteet:

[1] https://patomaki.fi/2020/03/maailmantalouden-kaikkien-kriisien-aiti-kohti-uusliberalistisen-aikakauden-loppua-osa-1/; https://patomaki.fi/2020/03/maailmantalouden-kaikkien-kriisien-aiti-kohti-uusliberalistisen-aikakauden-loppua-osa-2/

[2] Esim. http://www.tammilehto.info/blogi/2020/03/22/hallitsevien-kaantymys-vai-jarjestelman-uudelleenkaynnistys/?/

[3] David Jonstad, Sivilisaation loppu (2016, Into). 

[4]   Ruuska, T., Wilén, K. ja Heikkurinen, P. Ihminen osana luontoa: ekologinen realismi ja kestävä taloudellinen organisoituminen. Tiede & edistys, 44(2), 135-149. Artikkeli on luettavissa: https://kestavaelama.wordpress.com/2019/09/27/ihminen-osana-luontoa-ekologinen-realismi-ja-kestava-taloudellinen-organisoituminen/ 

[5]   Ruuska, T. ja Heikkurinen P. Kohti syvävihreää ilmastoagendaa. Elonkehä, 2/2019, s. 57-65. Kirjoitus on luettavissa: https://kestavaelama.wordpress.com/2019/08/06/kohti-syvavihreaa-ilmastoagendaa/ ​

​
Kuvat:   
Pixabay,  Chris Gerber,   Jared Murray    ja  Alexei Scutari

Muutostoimijoiden yhteistyötapaaminen järjestetään toista kertaa Helsingissä 13. ja 15. maaliskuuta.   Nyt uudet ja tutut toimijat joukolla mukaan!Yhteiskunnallisen muutoksen vauhdittamiseksi tarvitsemme tiiviimpää yhteistyötä kaikilla tasoilla: yksilöjen, yhteisöjen, ryhmien, organisaatioiden, verkostojen.  Muutostarve on kokonaisvaltainen ja siksi lähestymme tapaamisissa oikeudenmukaista ja kestävää tulevaisuutta eri teemojen kuten yhteiskunnallisen, kulttuurillisen, taloudellisen, ekologisen, sosiaalisen sekä yksilötason muutosten kautta.
​

Muutostoimijoiden yhteistyötapaamiset kokoavat yhteen ruohonjuuritason toimijoita, jotka tunnistavat tarpeen yhdistää voimat kestävän muutoksen vauhdittamiseksi. Tapaamisten tarkoituksena on jatkaa tutustumista ja verkostoitumista, konkretisoida yhteistyön muotoja ja sisältöjä, kerätä ja jakaa tietoa yhteisen toimintakentän uutisista ja lähitulevaisuuden suunnitelmista sekä saada puhtia vertaisilta – kohti tärkeitä tavoitteita iloisessa ilmapiirissä!

Tuleva tapaaminen on kaksiosainen ja osallistuminen erillisiin päiviin on myös tervetullutta, mikäli et pääse molempiin.

Aloitamme varsinaista yhteistyöskentelyä pohjustavalla esitapahtumalla, jonka tarkoituksena on hahmottaa yleisemmällä tasolla kolmannen sektorin roolia osana suomalaisen yhteiskunnan jälleenrakennusta – ja jokaisen meidän omaa roolia osana yhteistä muutostyötä. Päivän tarkoitus on vahvistaa sosiaalista ja tavoitteellista pohjaa yhteistyöllemme, jotta voimme luontevasti ja fokusoituneesti jatkaa konkreettisten suunnitelmien parissa sunnuntaina yhteen virittäytyneellä taajuudella.
Dialogi ekologisesta jälleenrakennuksesta toteutuu 13.3 Ilmastolakkotapahtuman jälkeen klo 16-19 Helsingin Ruoholahdessa (Itämerenkatu 8)

Jatkamme konkreettisen yhteistyön visiointia ja sopimista saman viikonlopun sunnuntaina. Tarkoituksena on jatkaa siitä mitä edellisessä tapaamisessa käynnistettiin ja ryhtyä sopimaan tarkemmista toimintakäytännöistä. Yhteistyöpäivä toteutuu 15.3 klo 10-16 Helsingin Kalliossa sijaisevan Setlementtitalon Naapuruustilassa (Sturenkatu 11). 

Sekä tutut että uudet toimijat ja yksilöt ovat lämpimästi tervetulleita molempiin päiviin! Kutsua saa mielellään levittää!

Alla lisätietoa molemmista tapahtumista.

​

DIALOGI EKOLOGISESTA JÄLLEENRAKENNUKSESTA – Ruoholahdessa yksityisellä kerhohuoneella pe 13.3. klo 16-19
Ilmastolakkotapahtuman jatkoilla keskustelemme ekologisesta jälleenrakentamisesta.
Fasilitoidussa keskustelussa pohditaan, millaisia yhteiskunnallisia ja kulttuurillisia muutoksia tarvitaan eri sektoreilla, ja mikä kolmannen sektorin rooli voisi olla suomalaisen yhteiskunnan ekologisessa jälleenrakennuksessa. Tapahtumassa on Bios-tutkimusyksikön aineistoon pohjautuva lyhyt alustus aiheeseen.

Tapahtuman Facebook-kutsu
https://www.facebook.com/events/191943885550025/Tapahtumaa ennen on hyvä tutustua Bios tutkimusyksikön ekologisen jälleenrakennuksen ohjelmaan https://eko.bios.fi/ ja erityisesti sen rakennnuskohteisiin, joihin liittyvän poiminnan löydät täältä:  Ekologinen jälleenrakennus,  Rakennuskohteet / Työkalut https://drive.google.com/open?id=1_aRlQlDUoP5Iz9PCMJQ_8vZNecrS54Sv

Tapahtuma järjestetään As Oy Santakujan kerhohuoneella osoitteessa Itämerenkatu 8. Sisäänkäynti sisäpihalta, jonne on kulku Santakujalta. Jos et löydä perille soita 040 745 7304.   Paikalle voi saapua ilman ennakkoilmoittautumista.

MUUTOSTOIMIJOIDEN YHTEISTYÖPÄIVÄ – SU 15.3. klo 10-16 Kalliolan Setlementtitalon Naapuruustilassa
Tapahtuman Facebook-kutsu
https://www.facebook.com/events/194326288344652/ Päivän ohjelmaan kuuluu:

– Fasilitoitua yhteistyöskentelyä rakentavassa  hengessä tutustuen edellisen kerran tuotoksiin, BIOS tutkimusyksikön ekologisen jälleenrakennuksen ohjelmaan ja siihen pohjautuvaan avoimeen dialogiin joka käydään perjantaina 13.3. Näiden pohjalta luodaan yhteisiä toimintamuotoja esille tulleiden asioiden edistämiseksi.
– Tulevan yhteistyön askelmerkit: Kuinka mahdollistamme innostavan, toimivan ja merkityksellisen yhteistyön tästä eteenpäin?
– Yhteinen lounas. Järjestäjät tarjoavat vegaanikeiton, teetä ja kahvia. Voit mieluusti tuoda pöytään nyyttärimeiningillä naposteltavaa ja muuta täydennystä! Keräämme myös pienen 2-10€ vapaaehtoisen kolehdin järjestelykustannusten kattamiseksi. 
– Vapaata verkostoitumista
Toivomme täsmällistä saapumista, koska tilaisuus on yhteistoiminnallinen. Jos et pysty osallistumaan koko päivän ajan, toivomme että olisit kuitenkin paikalla joko aamupäivän (10-12.30) tai iltapäivän (13-16) kokonaisuudessaan.  Ilmoittauduthan mukaan linkin kautta: https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSdvp_17kf7i53SISUpxmlpn6zaDBuC1msjTzrmiyN52VERUlg/viewform?usp=sf_link

Kohtaamista innolla odottaen,
Creaturan Kestävää elämää etsimässä -hanke

SKEY Suomen Kestävän Elämäntavan Yhteisöt Ry – GEN Finland
Keuruun Ekokylä ja    Keru-yhteisöjääkaappi

Olin 18.-26.10. viime vuonna Espanjassa AlmaMundi-ekoretriittikeskuksessa järjestetyssä nuorisovaihdossa viiden muun SKEY:n lähettämän suomalaisen kanssa. Nuorisovaihdon aiheina olivat suhde itseen, suhde toisiin sekä suhde maailmaan. Käsittelimme näitä aiheita tuon viikon aikana muun muassa erilaisten työpajojen, ryhmä- ja pariharjoitusten, keskustelujen ja ohjaajien esittämien ideoiden avulla. Alkuillasta jatkoimme aina pintaan nousseiden ajatusten sekä tunteiden käsittelyä reflektiopiireissä maakohtaisten ryhmiemme kanssa.

Suhteen itseen puitteissa syvennyimme ensimmäisinä päivinä muun muassa haavoittuvuuteen. Haavoittuvuus on sydän auki elämistä, uskallusta kohdata elämä mahdollisesti odottavista haasteista huolimatta. Haavoittuvuus on kykyä luopua rooleista ja suojamuureista, uskallusta olla oma itsensä, vaikka se ei pakosti vastaakaan kaikkien odotuksia. Tämä tulee toki ilmi myös toiminnassa suhteessa toisiin.

Tarkoituksen mukainen kommunikaatio on olennaisessa roolissa rakennettaessa syvempää suhdetta toisiin. Eräs katsontakanta mielekkäämpään vuorovaikutukseen on kommunikaatiotyökalu NVC eli nonviolent communication, joka on suomennettu esimerkiksi myötäeläväksi vuorovaikutukseksi. NVC:ssä ilmaistaan ensin mahdollisimman objektiivinen havainto, sitten siihen liittyvä tunne, tämän jälkeen tunteeseen liittyvä tarve ja viimeisenä esitetään jokin konkreettinen ehdotus. Olin kuullut NVC:stä joitakin kertoja jo aiemminkin, mutta vasta nuorisovaihdossa pääsin itse siihen sisälle, kun harjoittelimme konfliktiarkojen esimerkkitilanteiden käsittelyä NVC:n avulla.

Suhdetta maailmaan tutkimme ensisijaisesti käytännönläheisemmin tutustumalla niin sähkö- ja vesiverkon ulkopuolisen AlmaMundin käytännön järjestelyihin kuin patikoimalla, kajakoimalla ja metsäkylpemällä. Metsäkylpiessämme olimme metsässä kulkiessamme erityisen tietoisesti läsnä, kaikilla aisteillamme. Yksi nuorisovaihdon vetäjistä, Etienne Corish, on valtuutettu metsäkylpyohjaaja. 

  Nuorisovaihdon ohjelmaan oli varattu aikaa myös open space -työpajoille, joihin niin osallistujat kuin ohjaajatkin saattoivat tehdä ehdotuksia työpajoista, joihin tahtoisivat osallistua tai jollaisia voisivat itse pitää. Näistä ehdotuksista sitten äänestettiin. Itse sain ehdottomasti eniten irti Iiris Hildénin pitämästä Dance with nature -työpajasta. Työpajassa teimme useita yksilö- pari- ja ryhmäharjoitteita, joihin sisältyi tanssia ja leikkiä. Itselleni työpaja oli hyvin parantava, tunsin vahvaa yhteyttä työpajaan osallistuneeseen ryhmään etenkin liikkuessamme soljuen yhteiseen tahtiin, joka muuttui hieman koko ajan. Kukaan ei johtanut, mutta samaan aikaan kaikki meistä. Tunsin olevani kitkattomana osana jotain itseäni suurempaa.

 Neljän muun suomalaisista kanssa matkustimme koko matkan Suomesta Espanjaan maata pitkin, Turku-Tukholma -lauttaa lukuun ottamatta. Usein pitkien matkojen maata pitkin matkustaminen saatetaan nähdä monimutkaisena ja vaivalloisena, mutta saimme kokea sen hyvin merkitykselliseksi tavaksi matkustaa. Menomatkalla Suomesta Espanjaan saimme jo alkaa tutustua paremmin toisiimme, myös yhdessä kohdattujen haasteiden kautta. Ensimmäinen junamme Ruotsissa saapui perille yli tunnin myöhässä, joten myöhästyimme kaikista myöhemmistä yhteyksistä, joita oli varattu läpi Euroopan. Etsimme kuitenkin yhdessä vaihtoehtoisia yhteyksiä ja kykenimme koko ajan jatkamaan matkantekoa eteenpäin kohti Espanjaa. Perille saavuimme kaikesta huolimatta ajoissa ennen kurssin alkua, vaikkakin 16 tuntia suunniteltua myöhemmin.

Paluumatkalla muutaman päivän pituinen juna- ja bussimatka toimi hyvänä siirtymävaiheena kohti arkea – se antoi mahdollisuuden valmistautua siirtymään nuorisovaihdon parantavasta ja rennon vapaasta ilmapiiristä kohti arjen haasteita. Matkani viimeisellä pätkällä Helsingistä Joensuuhun mietin vihkooni sitä, miten voisin rikastaa arkeanikin enemmän läsnäololla, rehellisyydellä sekä haavoittuvaisuudella. Matkalla kykenimme reflektoimaan kokemuksiamme sekä harjoittelemaan ja kertaamaan opittuja taitoja, kuten NVC:tä.

Itselleni jäivät kaikista päällimmäisinä mielikuvina mieleen herkät hetket ryhmäreflektioissa sekä viimeisen illan iltanuotio vuorien ympäröimän tähtitaivaan alla.

Viljami Nojonen

Jos haluat lisätietoja  siitä, miten sinäkin voit päästä SKEY:n kautta nuorisovaihtoon Eurooppaan, voit olla yhteydessä hankekoordinaattoriimme sähköpostitse skey.ry.info  (at)     gmail.com, tai liittyä SKEY:n sähköpostilistalle lähettämällä pyynnön osoitteeseen     skey.pj (at) gmail.com. Sähköpostilistalla saat tietää etunenässä kaikista SKEY:n järjestämistä tapahtumista sekä yhteistyössä järjestetyistä ulkomaanvaihdoista ja -koulutuksista.

Tuntuuko ryhmätyöskentely tai kommuunissa eläminen välillä takkuilevalta? Kiinnostaako sinua  päivittäisen kanssakäymisen taustalla vaikuttavat rakenteet?  Tervetuloa keskustelemaan päivän mittaiseen työpajaan, joka järjestetään tammikuussa  Kalliolan Setlementtitalolla Helsingissä.

Tapahtuma Facebookissa: https://www.facebook.com/events/3160113460669596

Työpajan aikana pyrimme tulemaan tietoisiksi vallankäytöstä ja siihen liittyvistä rooleista, joita väistämättä muodostuu kaikissa ryhmätilanteissa. Tavoitteenamme on teorian, käytännön harjoitusten ja keskustelun avulla tiedostaa, millaisena koemme oman toimijuutemme erilaisissa ryhmätilanteissa sekä millaisia suhteita ryhmän jäsenten välille voi muodostua. Pyrimme tunnistamaan omia tarpeitamme, joiden avulla voimme suunnata kohti paremmin toimivia ryhmiä. Tutustumme myös Wheel of Consent -malliin, joka toimii erilaisten roolien tunnistamisen apuna.

Työpajassa käsiteltävää teoriaa ja harjoituksia on mahdollista ja suositeltavaa lähestyä erilaisten omassa elämässä vaikuttavien ryhmien, esimerkiksi työryhmän, kaveriporukan, yhdistyksen tai asuinyhteisön näkökulmasta.

Työpaja on tarkoitettu kaikille ryhmässä toimimisesta, valtarakenteista sekä ihmissuhteissa muodostuvista rooleista kiinnostuneille eikä vaadi erityistä kokemusta aiheesta. Ota mukaan mukavat vaatteet ja muistiinpanovälineet. On toivottavaa osallistua työpajaan koko päiväksi, mutta jos haluat poistua työpajasta kesken päivän, ilmoitathan siitä jollekin ohjaajista. Kaikki työpajassa tehtävät harjoitteet on mahdollista seurata myös sivusta, osallistumatta.

Käytännön info

Työpaja järjestetään lauantaina 11.1.2020 klo 11-17 Kalliolan Setlementtitalolla, joka on syrjinnästä vapaa esteetön tapahtumapaikka ja yhteisen tekemisen tila Helsingin Kalliossa. Pidämme lounastauon noin klo 13:30-14:30. Lounas on omakustanteinen. Setlementtitalon läheisyydessä on useita ravintoloita ja lähimmät ruokakaupat sijaitsevat alle puolen kilometrin kävelymatkan päässä. Kalliolan Setlementtitalolla on yhteiskeittiö, joka on myös työpajan osallistujien käytössä.

Mukaan mahtuu max 40 osallistujaa. Työpaja on ilmainen, mutta ilmoittauduthan etukäteen lähettämällä sähköpostia osoitteeseen:
tuomas.lilleberg[at]gmail.com

Lämpimästi tervetuloa!

Ohjaajat

Iiris opiskelee tanssia Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa, jossa taiteen tekeminen ja erilaisissa ryhmissä toimiminen nivoutuvat tiiviisti yhteen. Iiris on työskennellyt tanssin vapaalla kentällä erilaisissa työryhmissä ja on kiinnostunut kehittämään työskentelykulttuuria, jossa rooleista ja vallankäytön jakautumisesta neuvotellaan aina avoimesti ja selkeästi. Iiris asuu yhteisöllisesti ja pyrkii herkistymään vuorovaikutuksen erilaisille sävyille kaikissa ihmissuhteissaan.

Tuomas on Helsingin yliopistosta valmistunut ympäristöbiologi ja biologian/maantieteen opettaja, jossa aineopettamisen lisäksi korostuvat yhteistyötaidot ja oppilaille esimerkkinä toimiva opettajan rooli. Tuomas asuu yhteisöllisesti ja on ollut kiinnostunut jo pitkään miehen roolista ja merkityksestä nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa ja on siitä syystä järjestänyt myös miesten vertaistuki- ja keskusteluryhmiä.

Karkki opiskelee ekorakentamista ja yhteisöllisyystaitoja, ja hän on ollut mm. ohjaajana Sisterwood-rakennusleirillä, jossa rakentamisen lomassa keskustellaan feminismistä, ryhmäprosesseista ja tunteista. Karkki asuu yhteisöllisesti ja tutkii ihmissuhdeanarkismia, joten hän pyrkii kehittämään kommunikointi- ja ryhmätyötaitojaan aktiivisesti myös päivittäisessä elämässään. Karkki on päässyt harjoittelemaan fasilitointia ja sosiokratiaa sekä muutenkin toimimaan yhteisöllisyyden teeman parissa SKEY ry:ssä, jossa hän on ollut mukana pari vuotta.



Tämä työpaja on syntynyt Erasmus+ nuorisovaihdon innoittamana. Työpajan pitäjät  osallistuivat viikon pituiseen vaihtoon lokakuussa 2019 AlmaMundin ekoretriittikeskuksessa Espanjan Kataloniassa yhdessä espanjalaisten, italialaisten ja romanialaisten nuorten aikuisten kanssa. Nuorisovaihdossa syvennyttiin kehittämään suhdetta itseen, toisiin ja maailmaan. Suomen osalta vaihdon mahdollisti Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt SKEY ry. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Kalliolan Setlementin kanssa.

Tervetuloa mukaan  runsaaseen työpajoja, verkostoitumista, projektiesittelyjä ja yhteisten hankkeiden kehitystä tarjoavaan tapahtumaan, jonka aiheena on kollektiivinen maankäyttö ja -omistaminen! SKEY ry on mukana järjestämässä tapahtumaa muutaman muun yhdisyksen kanssa.

Kutsu kaverisikin mukaan ja katso päivittyviä lisätietoja tapahtuman Facebook-sivulta.

Kuvakrediitit: Saad Chaudhry

Viikonlopun mittaisen kokoontumisen aikana jaetaan ajatuksia ja tietoa, tutustutaan toistemme hankkeisiin ja ideoihin, kehitetään toimintaa sekä avataan katseita uuteen  yhteistyöhön.

Yhteisöllinen  ja osallistava järjestäminen
Osallistumistyylejä  on useita – tule mukaan tarkkailijana, tietopankkina, visionäärinä tai miten ikinä sinua eniten innostaa. Mikäli mielit hypätä mukaan ohjelmistoon omine ideoinesi, niin otamme sinut avosylin vastaan! Voit hyödyntää tähän esimerkiksi Open Space – teematyöpajametodia, jolle tapahtumassa on varattu aikaa, tai ehdottaa kokonaan omaa lisäystä ohjelmistoon.

Jokaiselle osallistujalle riittää rooleja – tiimiin mahtuu   vielä lisää ohjelman mukaantuojia, fasilitoijia keskusteluihin, temaattisesti kohtaavan taiteellisen sisällön esillepanijoita ja  lyhyemmän  taiteellisesti luovan  ohjelman ohjaajia, tapahtuman dokumentoijia tai jopa pientä mediatiimiä,  käytännön asioiden sujuvoittajia, yleisestä viihtyvyydestä huolehtivia , keittiövastaava sekä  apulaisia ruoanlaittoon.

Mistä näkökulmista lähestymme yhteisen maan  teemaa:

• Rakennus- ja maankäyttölain uudistus
• Filosofinen arvopohdinta ja motiivit kollektiivisen omistamisen ja käytön muotoihin 
• Yhteinen päätöksenteko, päätösvallan ja hierarkian ilmentymät
• Kulttuurinäkökulma, historiallinen perspektiivi 
• Juridiset järjestelyt, organisaatiomallit, lainsäädäntö
• Käsitteet ja kieli kollektiivisesti hallinnoidun maan ympäriltä (sitoutuminen, omistaminen, omistautuminen…)
• Talousasiat – yhteinen vastuu, rahoituksen strategiat
• Kansainvälisen verkostoitumisen mahdollisuudet
• Omistamiselle vaihtoehtoiset tavat lähestyä laajempaa yhteistä maan käyttöoikeutta
• “Omistamisesta käyttöoikeuteen” yhteiskunnallisena suuntana?

Käytännön esimerkkejä ja suunnitelmia

• Kokemukset yhteisestä maankäytöstä ja omistuksesta – esimerkkitapaukset, yleiset omistus- ja käyttösuhteisiin liittyvät ongelmat ja mahdollisuudet, toimivaksi havaitut käytännöt
• Suunnitelmat yhteisen maankäytön muodoista – ideat, eri vaiheissa olevat projektit, arvot, periaatteet ja tavoitteet hankkeiden pohjana tai lähtökohtana

Suunnitellut lähestymistavat
Open space – workshoptekniikka  // Fasilitoitu keskustelu  // Lyhyet luennot ja hanke-esittelyt  // “Ilmoitustaulu” ja hankenäyttely  // Osallistavat luovat menetelmät  // Syntyvien oivallusten dokumentointi jatkotapahtumia varten // Tulevaisuusverstas 

Mikäli sinua kiinnostaa jokin yllämainituista teemoista, tule mukaan kuulemaan  tai tarjoa niistä oma alustuksesi.Mukana toteutuksessa (lisäykset mahdollisia)

Maanpäällisen Paratiisin perustamisyhdistys ry 
Monimuotoinen ja elinvoimainen luonto, mahdollisuus luonnonläheiseen elämään, eläinten yhdenvertainen kohtelu, identiteetin ja kulttuurin vapaus, ruokatasa-arvo ja mahdollisuus järjestäytyä yhteistalouksiin ovat Paratiisiyhdistyksen toimintaa ohjaavat eettiset arvot.
Yhdistyksen keskeisimpiä hankkeita on kehitteillä oleva avoin, laajennettava ja kokonaisvaltainen rakenne maan hankintaa ja asuttamista varten näiden eettisten arvojen mukaisesti. Tätä hanketta tullaan esittelemään ja työstämään tapahtuman workshopeissa.

Marika Lohi, Osuuskunta Ehta Raha 
Ehta Rahan toimintaan kuuluu yhteishyvän talouden rahoittaminen ja yhteisöllisten työkalujen kehittäminen rahoituksen onnistumiseen. Yhteinen maanomistajuus käyttöoikeutena on tapahtuman teemoissa osuuskunnan näkökulmasta keskeinen.

Ikikaiku-Elämänperintösäätiö
Perusteilla olevan säätiön tarkoitus on mahdollistaa maalle omistautuminen maata omistamatta.  Ikikaiku on Yhteinen maa -tapahtumassa mukana luomassa  visioita siihen, kuinka maa kuuluu kaikille,  jotka sitä haluavat hoitaa  ja elää siihen tukeutuen.

Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt – SKEY ry
SKEY on mukana järjestämässä Yhteinen maa -tapahtumaa, jotta erilaisten yhteisöjen olisi helpompaa niin hankkia kuin hallinnoida maata projektinsa tiimoilta. Tapahtumassa lähestytään maankäyttöä holistisesti kestävältä kannalta, eli kaikki 5 kestävyyden eri osa-aluetta pyritään huomioimaan (ekologinen, taloudellinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja suunnitelmallinen). Täältä löydät lisätietoa osa-alueista: https://ecovillage.org/projects/dimensions-of-sustainability/

Mia Saloranta, arkkitehti / SKEY
Mia Salorannan työpajassa käsitellään seuraavia aiheita: Miten minitalojen, luomurakentamisen ja uudiskylien toteuttamisen haasteet voidaan selvittää tämän hetkisessä pykäläviidakossa? Entä voisimmeko yhteistuumin vaikuttaa meneillään olevaan maankäyttö- ja rakennuslain uudistamiseen kokemustemme kautta?

Pauliina Helle, Vanunumäen yhteisö / SKEY
Pauliina Helle kertoo minitaloyhteisönsä rakennuslupaprosessin myötä opituista asioista liittyen byrokratian ja elämäntapavaihtoehtojen yhteentörmäyksiin.  Lisäksi keskustellaan yhteisön kokemusten pohjalta nousseista kysymyksistä liittyen mm. vapauteen ja vastuuseen.

Lisää ohjelmasisältöä julkaistaan talven mittaan facebook-tapahtumassa!Ohjelman aikataulu

Perjantaina saapuminen 17 jälkeen
Ohjelmassa kevyttä tutustumista ja nyyttäri-illallinen klo 18.00

Lauantain ohjelma: 10-18
Illalle  vapaata ohjelmaa

Sunnuntain ohjelma: 10-15/valinnainen 
Yhteinen loppupiiri  14.00-15.00, jonka jälkeen halutessa jatkoa  pienryhmissä tai yksilölllistä työtä, verkostoitumista yms. Siivous yhdessä ennen tilojen jättämistä. 

Ruokailut: Aamiainen 8.30-9.30, Lounas 12.30-13.30, iltapäiväkahvit 15.30-14, illallinen 18-19

Sijainti ja ilmoittautuminen
Puitteet tapahtumalle tarjoaa Tammisaaren Mikaelkoulun kaunis  vanha navettarakennus , jossa on koulun tilavat juhla- ja ruokasalit.  Koulu sijaitsee Hangontien varrella, n. 3 km kaupungin keskustasta. Koulun taakaa lähtevät kumpuisat metsäpolut ja säiden suodessa hyvät hiihtoladut.

Ilmoittautuminen tehdään sähköpostitse osoitteeseen marika.lohi@ehtaraha.fi otsikolla ”Yhteinen Maa”.
Viimeinen ilmoittautumispäivä on 15. tammikuuta.
Maksimiosallistujamäärä: 50 hlö.

Kerro ilmoittautumisen ohella mikä juuri sinua inspiroi, ja ilmaise mielellään toiveitasikin. Tapahtuman lopullisia toteutusmuotoja suunnitellaan vielä ja kuulemme mieluusti jokaisen osallistujan toiveet näitä määrittäessämme.
Jos haluat tuoda tapahtumaan sisältöä tai toimia jossakin tietyssä tapahtuman toteutuksen roolissa, olethan yhteydessä mahdollisimman pian! 

Kerrothan ilmoittautumisesi yhteydessä myös ruoka-aineallergioista, erityistarpeistasi, arvioidusta saapumisen ja lähdön ajankohdista, osallistutko molemmille päiville ja yövytkö koululla. 

Osallistumisen hinta  40 euroa sisältää  vegaanisen ruokailun sekä yhteismajoituksen koululla perjantaista sunnuntaihin.  Osallistumishinnalla katetaan ruokailu ja tapahtumapaikan vuokra, sillä ei tehdä voittoa.
Mikäli hinta on sinulle kynnyskysymys, laita meille alennuskysely!

Tervetuloa visioimaan kanssamme!