Tämän tekstin kirjoittaminen tuntuu minusta tällä hetkellä vielä hyvin vaikealta. Kokemus on edelleen tuore, hyvin henkilökohtainen, intensiivisen transformoiva ja koskettava. Se kuitenkin on minun yhdeksän päivän kasvunmatkani 40-vuotiaasta ekokylästä Portugalin syrjäseudulta. Aika tuskin tekee matkastani vähemmän mullistavaa minulle, joten yritän jäsentää kokemaani pala palalta jaettavaan muotoon.
Aikani Tamerassa tarjosi minulle vastauksia monella eri tasolla jopa kysymyksiin, joita en olisi osannut esittää. Jo sinne mennessäni koin, että saatan olla kurkistamassa sellaisen kulttuurisen verhon taakse, minne en ole aikaisemmin kurkistanut. Näin koen myös käyneen, ja kun muutamme kulttuuria, jossa elämme, myös me muutumme. Matka sysäsi minua siis eteenpäin henkilökohtaisella muutoksenpolulla, joka toivottavasti vie kohti rauhanomaisempaa kestävää yhteiseloa ihmisten ja muiden elollisten kesken.
Tameran aluetta koristivat monet taideteokset, ja alueella oli useita poliittisia ja syvällisiä mietelauseita.
Tamera kutsuu itseään rauhan tutkimuskeskukseksi ja sen ohjaavana kysymyksenä on ollut jo 40 vuotta: Kuinka ihmiset voisivat jälleen elää eheänä yhteisönä? Tämä lienee yhdistävä kysymys monille ekokylissä asumisesta haaveileville ihmisille, ja siksi voikin olla mielenkiintoista tietää, mitä he ovat oppineet matkansa varrella.
Tapahtuma, johon osallistuin, oli johdantokurssi Tameran toimintaan, erityispainotuksena rakkaus ja seksuaalisuus. Viikon aikana tutustuimme Tameran 156ha:n alueeseen, sen historiaan, ekologiaan, lasten kasvatukseen, sosiaaliseen kulttuuriin ja ”rakkauskouluun”. Saimme kuulla paljon henkilökohtaisia tarinoita yhteisön asukkaiden elämästä, ihmissuhteista ja henkisestä ulottuvuudesta heidän luontosuhteessaan sekä globaalista rauhantyöstä, jota he tekevät. Pääsimme osallistumaan viikoittaisiin rituaaleihin kuten sunnuntain Matineaan, Poliittiseen Ashramiin ja Voiman Kehään ”Ring of Power”. Kuulimme paljon forum-työskentelystä, joka on yksi tärkeimpiä sosiaalisia työkaluja yhteisössä, joskaan emme päässeet viikon aikana kokemaan sitä käytännössä. Saimme kuvan yhteisön tämänhetkisistä kipukohdista ja toisaalta tulevaisuuden visioista ja suunnitelmista.
Tameraan oli rakennettu kivikehä hiljentymisen paikaksi. Kivikehällä kokoonnutaan joka maanantaiaamu tervehtimään aurinkoa ja tekemään rauhan meditaatiota. Inspiraatio kivikehän rakentamiseen on tullut alkukantaisista rauhan kulttuureista, joissa vastaavia rakennelmia on tehty jo tuhansia vuosia sitten.
Tameran yhteisön sosiaalisen kulttuurin ytimessä oli läpinäkyvyys ja tunteiden totuudellinen ilmaiseminen ja tunnustaminen. Heidän lähestymistapansa inhimilliseen ihmiskulttuuriin oli kultivoida rakkauden tunteita ja purkaa kulttuurisia ristiriitoja määrittelemällä uudelleen, mitä rakkaus oikeastaan on puhtaimmillaan. (Tämä on minun määritelmäni heidän toiminnastaan, ja joudun ottamaan aika monta syvää hengitystä tätä kirjoittaessani…) Voimmeko rakentaa rauhankulttuurin maan päälle, jos pystymme vapauttamaan rakkauden sen vapaata virtausta rajoittavista kulttuurisista kahleista?
Entä jos rakkaus onkin jotain suurempaa, kuin mitä meille on opetettu? Entä jos seksuaalisuutemme onkin suorassa yhteydessä elämänvoimamme ja luomisvoimamme kanssa? Voimmeko luoda kauniimpaa tulevaisuutta, jos emme valjasta tätä voimaa käyttöömme? Ja toisaalta, kuinka paljon väkivaltaa, sortoa ja alistamista kytkeytyy seksuaalisuuden varjoon nykymaailmassa – onko rauhan kulttuurin rakentaminen mahdollista, jos meillä ei ole kokemusta siitä, mitä on terve, eheyttävä ja turvallinen seksuaalisuus?
Poliittista taidetta.
Otin heidän ajatuksensa vastaan uteliaasti, kuin tutkimusmatkalainen. Enhän usko, että kukaan minun ulkopuoleltani voi lopulta vastata näin henkilökohtaisiin ja intiimeihin kysymyksiin minun puolestani. Ulkopuoliset tahot voivat korkeintaan nytkäyttää huomiotani johonkin suuntaan ja on itsestäni kiinni, minne haluan kulkea ja kuinka nopeasti.
Halusin mennä Tameraan, koska en itse osannut vastata kysymykseen, mitä tekemistä rakkaudella ja seksuaalisuudella on rauhan rakentamisen ja konfliktien ratkaisemisen kanssa. Koin, että kysymys oli mielenkiintoinen, ja he tuntuivat olevan vakuuttuneita lähestymistavastaan. Sain vastaukseni, joka todella pyrki rakentamaan rauhan kulttuuria purkamalla jännitteitä yksilöiden sisimmästä käsin. Tämä oli kuitenkin vain yksi tapa, jolla yhteisö edisti rauhan luomista. Heillä oli myös yhteistyötä monille konfliktialueilla mm. Columbiassa, ja minun ollessani Tamerassa moni pioneeri fasilitaattori oli Brasiliassa tukemassa alkuperäiskansojen taistelua oikeudesta heidän elinympäristöönsä. Tamera oli toiminut myös rauhanneuvottelujen alustana mm. Kamerunin sisällissodan eri osapuolten välillä.
Muistopaikka Columbian rauhantyössä murhatuiksi tulleille rauhanaktivisteille. Alueella oli rauhanlaattoja myös mm. Rojavalle.
Tameralan kyläläisten kulttuurissa läpinäkyvyys omista tunneprosesseista tuntui olevan yksi tärkeimmistä kulmakivistä yhteisön ja rauhan rakentamisen kannalta. Herkkien ja haavoittuvien puolien jakaminen synnytti syvää luottamusta ja aitoja ihmissuhteita. Monet opettajistamme olivat asuneet paikassa jo kymmeniä vuosia, ja asukkaiden sitoutuminen yhteisön elämään ja sen kehittämiseen oli vahva (ainakin omien rajallisten havaintojeni osalta). Uskon, että hyväksyvä ilmapiiri, joka paikassa vallitsi, vaikutti vahvasti ihmisten syvään sitoutumisasteeseen projektin kehittämisessä.
He puhuvat ”rakkauskoulusta”, jolla ei kuitenkaan tarkoiteta mitään ennalta määritettyä ohjelmaa, vaan ennemminkin polkua, jonka kukin kulkee kohti oman sydämensä totuutta. He pitävät viikoittain yllä tilaa, jossa yhteisön asukkaat voivat tulla käsittelemään tunneprosessejaan toistensa tukemina. He järjestivät rituaaleja ja tiloja, jotka tukevat ihmisiä siirtymissä elämäntilanteista seuraaviin juhlistaen kuukautisten alkua nuoren toivomalla tavalla tai kääntymällä vanhempien naisten puoleen siirtymässä kohti vaihdevuosia. Yhteisön ytimessä tuntui olevan läsnäolo elämänkierrollisille prosesseille, ja jopa lapsen hankintaan saatettiin hakea yhteisön laajempaa tukea.
Pähkinäpensaskuja toistaiseksi kuivuneen tekojärven rannalla
Rauhan kulttuurin kehittäminen tuntui olleen aina yksi tärkeimmistä pilareista Tameran historiassa, mutta myös ekologiaa ja rauhaa muiden elämänmuotojen kanssa harjoitettiin. Oli hienoa todistaa permakulttuurista suunnittelua isossa mittakaavassa ja nähdä, miten maaperää oli saatu elävöitettyä paljon vuosikymmenten aikana. Monikerroksiset metsäpuutarhakujat olivat uskomattoman kauniita ympäristöjä.
Hedelmäpuita ja yrttejä kerroksellisessa viljelyssä.
Miten kokemukseni ja oppini Tamerasta auttaa minun tukemaan yhteisöjä kohti kukoistusta?
Koen, että tärkein oppi, jota voin jo välittömästi tuoda Tamerasta SKEY:n verkostoille ja Keuruun ekokylään on eräänlainen visio rauhanomaisuuteen pyrkivän kulttuurin rakennuspalikoista. Olen matkallani saanut nähdä ja kokea asioita, joista olen unelmoinut jo vuosia. He olivat jo luoneet sellaisen maailman rakenteita, mitä minäkin haluan olla luomassa. Omien unelmien havainnoiminen käytännön tasolla tuo unelmat lähemmäksi, voimauttaa kulkemaan yhä voimakkaammin niitä kohti.
Sain matkallani myös kokemuksen siitä, miltä tuntuu kun sydän on niin täynnä rakkautta, että se virtaa yli. Tällainen kokemus kannustaa luomaan tiloja, joissa ihmisten on mahdollista tuoda esiin omaa autenttisuuttaan hyväksyvässä ilmapiirissä. Mitä enemmän tunnemme rakkautta, sitä enemmän olemme kykeneviä tekemään rakkaudentekoja? Ylitsevuotavasta sydämestä he opettivat meille myös yhteislaulun, joten tuskin olen ainoa, joka Tamerassa on vastaavaa kokenut.
Matka tunteiden, läpinäkyvyyden ja totuudellisen kommunikaation äärellä tulee jatkumaan. Se ei ole kaikilta osin helppoa, koska uudenlaisten lähestymistapojen integroiminen elämän syvästi ravistelee vanhaa ja totuttua. Mutta muutos lienee juuri se asia, mitä tässä ajassa tarvitsemme. Kulttuurinen muutos lienee ainoa tie pois kestämättömästä ja väkivaltaisesta kulttuurista, ja kulttuuria ei voi muuttaa muuttamatta yksilöä ja sen suhdetta kulttuuriin.
Kiitos tameralaisille siitä rauhantyöstä, parantavista biotoopeista, joita he luovat pitkäjänteisellä rohkealla tutkimuksellaan ihmisten ja koko elonkehän parista. Moniulotteinen, syvä, henkinen, autenttinen, rohkea, rakastava, hyväksyvä, määrätietoinen, luova – on kokemukseni Tamerasta.
Maa tärisee jalkojeni alla ja minusta tuntuu, että unelmat tulevat lähemmäksi.
Kiitos.
Rakkaudella
Suvi
Minä kiviympyrällä integroimassa kaikkea koettua.
PS. Erinäisistä syistä minulla ei ollut aikaa matkustaa maateitse, joten kompensoin lentojani laitamalla tammenterhoja ja pähkinäpensaan pähkinöitä talvikäsittelyyn ennen lähtöäni, osallistumalla ikimetsien suojeluun, tukemalla Tameran puunistutus-tiimiä ja satuinpa vielä osallistumaan Extatic Forestry – suuren metsäpuutarhan istutustalkoojuhliin Portugalissa ollessani, mutta se on toinen tarina se 😉
Euroopan komissio ei vastaa julkaisun sisällöstä.
Lisätietoa Erasmus+ -ohjelmasta: www.oph.fi/erasmusplus.